Treenit ovat loksahdelleet kohdalleen justiinsa kuten on suunniteltukin. Vauhdit toki ovat olleet vielä hanurista, sillä eihän näillä harjoittelu kovuuksilla vielä lennetä, mutta sopivasti toki on ollut noususuhdannetta.

Välistä ollaan vedetty vieteri reteesti suoraksi,ja sen jälkeen keveellä pitkällä tiestön nylkytyksellä on ladattu kroppaa uudestaan iskuun. Tälläistäpä se pitää ollakkin toistuvasti ruho kuormittuneeseen tilaan, ja siitä palautuminen riittävän palautuneeksi. Yleensähän ei harjoituskaudella tarvitse täysin palautunut olla, riittää kunhan vain on riittävän palautunut. Yksinkertaista matematiikkaa sinänsä, kunhan vain tietää rajansa molemmissa päissä.

Pitäisi taas lähtee P-Arjalaan juoksu- sekä harrastusleirille, sillä meikäläisen missio jänismetsässä on vielä hieman keskeneräinen. Alkusyksyyn laitoin tavoitteeksi, jotta pakastimessa pitäsi olla kauden päätteksi 100kg jäniksen lihaa eli äkkiä laskettuna tuollaiset 70 pupua. Tällä hetkellä laskuri näyttää 67 kpl:en määrää, joten vielä joutunee jonkinaikaa metsässä riehumaan.

P-Korean leirit ovat yleensä aika hardcore settiä. Aamulla ennen auringon nousua tulee käytyä aamulenkillä, päivänvalon aika metsässä riehumista, ja auringonlaskun jälkeen vuorossa on iltalenkki. Yleensä molemmat lenkit suoritetaan navakassa tuulessa, sohjossa sekä -20 asteen pakkasessa. Sekään ei mieltä ylennä, että lähin katuvalo on vissiin 25km päässä, ettei nekään turhan paljoa silmiä häikäise. Oppiipahan olemaan PERKELE.