Pikkuisen oli kertynyt univelkaa viime viikolta. Eilen päivällä nukuin reilun 2 tuntia ja vielä yölläkin uni maistui 12 tunnin verran. Silti piti aamulla taistella tosissaan, että saan hilattua ison perseeni sängystä ylös. Aseella itseäni uhaten jaksoin kammeta ruhoni kahvikupin äärelle ja pikkuhiljaa alkoi kone käynnistyä.

Ravasin himpun tahmeesti 9 km keveetä. Aamiaiset naamariin ja siitähän päivä alkoi soljumaan omalla painollaan. Rautojakin tovin NÖYRYYTIN jossain vaiheessa, ihan vain jotta pysyisi kroppa jonkinmoisessa lihassa. Muuta en tänään teekkään, sillä tarkoituksena olisi vähän levätä viime viikon kisaväsymystä kintereistä.

Huomenna ladotaan pikkuisen kovempaa, ja torstaina rangotaan KOSTOKSI läskiä ruhoa OIKEESTI.

Viikonloppuna voisikin keksiä jotain KIVAA nysväämistä, mut katsellaan niistä sitten myöhemmin PERKELE.