Eilen ja tänään oon kelaillut, että mitä kirjoittelisin seuraavista vuosista. Vuosi 1999 on hyvinkin poikkeuksellinen, jos vertaa edellisiin tapahtumiin. Tietysti silloinkin sattui ja tapahtui, yleensä enemmänkin sattui. Silloin ei rääkätty kroppaa hillittömillä määrillä, jonkin verran kyllä fysiikka rassattiin muilla keinoilla. Tapahtumat sijoittuivat yleensä muualle kuin tiestölle ja jalassa oli jotain muuta kuin lenkkarit, tai jos sattui jalassa olemaan ylipäätään mitään.

Pari seuraavaa vuotta ovat joltain kantilta katsottuna elämäni PASKIMMAT ja VITTUMAISIMMAT, joten pikkuisen pitäisi miettiä mitä niistä kertoisin. Tietystihän varastossa olisi kerrottavana lukemattomasti kännitoilailuja, naisseikkailua ja muuta häröilyä. Vähän tuumailen mitä niistä haluun, uskallan tai rohkenen kenellekkään kertoa.

Seuraavan vuoden tapahtumissa tulee kyllä urheilullisiakin puolia. Enhän koskaan voi olla/ole ollut(uuden elämäni aikana) niin PASKA-RAPAMAHA-PULLAMÖSSÖ-NILLITTÄJÄ, ettenkö pakollista 100km/vkoon ole yrittänyt hutasta.

Tulevassa paatos tarinassa tulee raportti meikäläisen ensi kosketuksesta maratonin ihmeelliseen maailmaan. Siinä samalla käy ilmi, olinko mie lopunviimein AINA oikeessa vai enkö.

VITTUSAATANA täähän menee jo leffa-trailerin puolelle...

Lyhykäisyydessään VITUTTAA toistaiseksi taratella ilmanaikusia juttuja, joten kirjoittelen paatosta, kun taas paremmin huvittaa.

Aamulla keveetä 9km+kp, Illalla keveetä 25+5ruskoa.