Jaksoin jopa kannettavan iskeä tulille, että käyn tänne päivittelemään tietoja. Yleensähän en jaksa kannettavaa avata, kuin sen tiimoilta sikäli täräytän kirjoitella ohjelmia puhtaaksi tiimille ja tämäkin tapahtuu normaalisti noin 3 viikon välein. Sunnuntaina taas kirjoittelin ohjelmat, mutta olin niin hapoilla siitä urakasta, etten sitten jaksanut ruveta täällä taivastelemaan.

Viime viikot on olleet suhteellisen PERSEESTÄ. Mietinkin, jotta jaksaako sitä ruveta ruikuttamaan, mutta koska olen niin hervoton RUIKUTTAJA, niin sama kait se on tännekkin täräyttää. 

Pari viikkoa sitten oltiin PA:n elikkäs Peten kanssa ratalla veivaamassa tulisia vetoja, kuten Kamis asiaa tykkää ilmaista. No meidän tapauksessa vedot eivät kovin tulisia ole olleet, mutta vetoja kuitenkin. Miehän nerouspäissäni lykkäsin jalkaan NB Hanzot kengiksi, elikkäs sellaiset keveähköt kilpatossut. Olen pyhästi joskus itselleni luvannut, etten ikinä radalla juokse kovempaa kuin vain piikkareissa, sillä 2009 Kalevan Kisoissa märällä Mondolla maratontossussa liukasellessa meinasi meikää käydä itkettämään.

Kuitenkin tämän pyhän lupaukseni menin rikkomaan, sillä viime aikoina en ole saanut piikkareilla juoksua rullaamaan mieleisellä tavalla. Johtuu HELVETIN isosta kuormasta jota kannan mukanani, sitä kutsutaan nimeltä (olen)läski, sekä liian heikosta lihaskunnosta, jota kansankielellä kutsutaan PASKAKUNTOISUUDEKSI.

Rupesin etsimään oikopolkua, elikkäs kikkakolmosta vauhtien löytymiseksi, joten kenkävalinta osui Hanzoon. Lopputulemmana oli se, että kyllähän kello hieman myötämielisempi yritykselleni saavuttaa muutama tulinen veto, mutta kantapää taas ei tykännyt siitä yhtään.

Treenatessa en tuntenut mitään normaalista poikkeavaa, mutta verryttelyjen jälkeen autolla kotiin päästyäni en voinut olla huomaamatta kanta-alueen kipua. Enhän vasemmalla jalalla ei meinannut pystyä astumaan. Seuraavalle päivälle oli inventoitu pitkä 36km, jonka jätin suosiolla väliin, sillä rappusien alas tuleminen oli melkoista taiteilua. Välittömästi aloitin kylmähoidon, Voltaren geelillä hölväämisen sekä tulehduskipulääkekuurin. Muutaman päivän jaksoin kuunnella kipuja, jonka jälkeen kävin hakee kortisoonipiikin. 

Nytpä tilanne on sen verran OK kantimissa, että olen juossut kevennetyllä ohjelmalla ja kantapää on siinä kunnossa, ettei juoksua sinänsä ole haitannut, kunhan on vain juossut ns tärkeät harjoitukset.

Alkujaan oli suunnitelmissa vetää suht kovalla kuormalla HCM:lle saakka ja sen jälkeen ruveta hiomaan ylä-aluetta kohti Vantaan maratonia. Nyt kuitenkin menen kisan kerrallaan, eli juoksen HCM:n ja sikäli epätervettä kipua tuntuu jalassa, niin keskeytän ilman suuria tunnontuskia. Mietin sen jälkeen rupeanko huilamaan metsästellen, vai vieläkö yritän saada koiven siihen kuntoon, että olisi mahdollisuuksia Vantaalla startata. Toinen vaihtoehto on, että juoksen pelkästään HCM:n ja sikäli kisan jälkeen jalka on niin kipeä, ettei mitään järkeä, niin siitä metsästyskausi ja lepo. Kolmas vaihtoehto on että jalka on riittävän OK kisan jälkeen, ja muokkaan järkevän ohjelman kohden Vantaata.

Näillä näkymin kuitenkin jalka on sillä tolalla, että yritän ainakin HCM:llä juosta, vielä viikko sitten olin valmis heittämään pyyhkeen kehään. Tavoite edelleen siellä 2.45 haminoissa, mutta katsoo miten kulkua on...

Tietysti nythän pääsee Kamismaisesti näädät nillittimään reteenkutkulleen, että "MINÄ OON AINA TIENNYT ETTEI TOSTA MITÄÄN TULE". Mua ei sinänsä VITTUAKAAN hetkauta moinen nillitys. Voin jo etukäteen sanoa, että tehkää itse paremmin ja nillittäkää sitten. Kuitenkin kaiken onnistuessaan kohdalleen, niin meidän tiimistä HCM:llä on 3 juoksijaa 15-20 sakissa ja lähtökohdat on siinä, että jokainen meistä on HELVETIN iljettävä totaalisen lahjaton läski.

Sitten ketä nillittäminen vähemmän kiinnostaa ja penkkiurheilu hieman enemmän, niin HCM:llä on mielenkiintoinen kilpailutilanne, kun pistätte ForrestGuuri HCM:n seura hakuun ja seuraatte miten kilpailu etenee Peten, Kannisen ja minun osalta. Ollaan kaikki suurinpiirtein samassa maratonin suorituskykykondiksessa. Kanninen ja minä ollaan ehkä pikkaisen paremmalla tolalla hapenotossa, mutta Petellä on raaka kestävyys tällä hetkellä huomattavasti kovempi, kuin muilla. Kannisen kuntoa ollaan pikkaisen paremmin herkistelty ennen kisaa ja Petellä taasen on herkistely ollut vähempää. Itse en oikeastaan ole omalla kohdalla pystynyt muuta tekemään, kuin toivomaan parasta ja luottamaan siihen, että kisassa pystyn olemaan:"niin raaka jätkä ittiäni kohtaan ja sukkuroin itteni hurmostilahan", eli puhtaasti vedän säkällä, tuurilla ja hyvällä onnella. Nytkin makaan sohvalla Kamismaisesti foliohattu päässä, ja odotan josko kosminensuperkompensaatio iskisi.