Taasen on lipsahtanut pari NIIN raastavaa päivää meikäläisen aneemisessa elossa. Mie taas tiiä, onko ne harjoituksellisesti sen raastavampia kuin normi kuntoilijan, mut muutenhan meikän elämä on yhtä huutoraastoa PERKELE. Senhän kaikki tietäävät -ainakin ne ketkä ovat näitä lätistyksiä enemmälti lueskelleet, ettei oo kaikki muumilaakson terävät kynät keittiölaatikossa, ainakin ovat siellä pihalla talkarin lapion vieressä, tai jotain.

Toissapäivänä suoritin perushöttöä, elikkäs taisin aamusella jolkutella 12km keveetä ja iltamassa reilun 21 perusmättöä. Eilen taas pidin pienimuotoisen kevennyksen, ja juoksin vain iltatreeninä jotain 16-18 km -en nyt ihan tarkkaan muista. Tänä aamuna ulkoilin taas reilun 12km keveetä ja iltamassa ahdistelin itseäni VR3+VL15+VR3 voimalla. Iltatreenistä pitää kyllä sen vertaa kertoa, että keli oli todella mainio; täysin tyyni ja noin 12 astetta lämmintä -täydellistä ettenkö virkkaisi.

Enpä oo jaksanut enää mainita keveiden lenkkejen ruskoista/iskuistakaan mitään, mutta ainahan ne mulla on ohjelmassa. Varmasti 90%:sesti keveillä lenkeillä tulee jonkinmoisia vauhdinvaihteluita tehtyä, mutta ne on niin itsestään selvää kauraa, ettei niistä jaksa enää tämän enempää avautua. Jotkut voisivat jopa meikäläisen kevyitä lenkkejä nimittää jonkinmoisiksi vauhtileikittelyiksi, mutta harjoituspäiväkirjassani ne ovat vain keveitä.

UGH, olen puhunut PERKELE.