Tukholman reissu tuli pikkuisen puun takaa. Nimittäin Kamishan joutui viime metreillä peruuttamaan oman reissunsa, ku tuli muuta tärkeämpää tekemistä. No meikäläinenhän rupesi toissa viikon torstaina miettimään josko sitä osallistuisi. Soittelin idoli R:lle joka lupasi yrittää hommata mulle osallistumisoikeuden ja matkatoimistosta sain muutettua matkan omiin nimiini.

Tässähän oli pikkuisen riskiäkin mukana sillä toi 10k kisa olisi viikkoa aikaisemmin ja 6k maasto 3 vrk:tta ennen Tukhoman starttia. Talvella kummiskin tehtiin paljon kovia treenejä 3 vuorokauden palautuksella, eikä valmentajan katsottu sen olevan suuremmin haitaksi, kunhan muuten pidetään juoksukilometrit kohtuullisissa määrissä.

Lähdettiin pe päivänä linja-autolla kohden Helsinkiä. Menomatka on yleensäkki HELVETIN pitkä ja tympeä, eikä tälläkään kertaa matka tuntunut yhtään paremmalle. Laivalla vähän söimme ja juopottelimme urheilujuomaa, muutenkin spegulointi oli kovaa. Vähän mieltä painoi vatsan toiminta ja jalkaterässä oli pientä hermopinnettä, varmaankin aiheutunut maastojuoksusta.

Aamulla käytiin aamupalalla ja suolen toiminnasta keskustelu oli kovaa. Vatsaa painoi eikä muutenkaan tuntunut olo älyttömän varmalle. Tilanne oli kummiskin vähintäänkin normaali, sillä melko monesti olen taistellut vatsan toiminnan kanssa ennen kisoja.

Paria tuntia ennen kisaa lähdettiin kävelemään starttipaikalle ja kävin noutamassa numeron. Idoli R oli saanut järkättyä meikäläiset eliitti kisailijoiden joukkoon ja sehän oli varsin mukava juttu, nimittäin siellä on suht asialliset olosuhteet vaihtaa kampetta ja odotella starttia. Noin 25 minuuttia ennen starttia verryttelin noin kilometrin tosi keveetä ja jännitin, että selviänkö matkaan ilman rytmihäiriöitä. Viimeinen minuutti tuntui todella pitkälle ku tunsin että sydän ainakin toistaiseksi hakkaa normaalisti, mut tunnetusti se tilannehan voi hetkessä muuttua.

Startti tapahtuu ja taon suurin piirtein 3:30 vauhtia menemään. Ekan kilometrin kohdalla ihmetykseni on suuri, kun huomaan ohittavani Isen ja Tonin. Pojat ovat lähteneet suht rivakasti B lähtöryhmästä liikkeelle. Toisen kilometrin kohdalla vatsassa tuntuu ikävää painon tunnetta ja olen ihan varma, että jossain vaiheessa pitää käydä paskalla. Kympin kohdalla huomaan, että painon tunne on kadonnut ja lievä tyytyväisyys nousee pintaan.

Juoksu sujuu suht asiallisesti, otan juomapaikoilta juomaa ja kastelen lippistä sammioista. Muutenkin vesipulloista roiskin vettä rinnuksille, shortseille ja jaloille. Se viilentää aina hetkellisesti, eikä tuntuma ole toviin NIIN läkähdyttävä. 14 km kohdalla alkaa tuntua lihasväsymystä ja tunnen, että maastojuoksusta olisi saanut olla yksi vuorokausi pidempään palautumista. Yleensä tälläistä lihasväsymystä tulee siellä 25-32 km välissä. En kummiskaan anna periksi ja vauhtikin pysyy suht hyvin tasaisena. Välistä vastatuuli osuudet meinaavat puottaa vauhtia, mut pusken sen minkä tunnen olevan varaa ja juoksurytmi kestää päällänsä.

Kilometrit taittuvat ihan suht asiallisesti eikä sinänsä muusta ole pelkoa, mut lihaksisto vain tuntuu VITTUILEVAN. Mietin kummiskin että on näillä lihoilla juostu joskus kovaa väsyneenäkin, joten ei tää mitään uutta ole. Porukkaa saavutan tasaisesti ja jossain vaiheessa saavutan Vaittisen Markon. Mietin jos jäisin vähän peesailemaan, ku tuulikin tuntuu puistelevan pahasti vasten, mut Make kannustaa vain jatkamaan omaa vauhtia ku kuulemma kanttaa tosi pahasti.

Jatkan menoa ja 40km matolla katson jotta noin 8 minuuttia aikaa juosta viimeinen 2195 metriä. Mietin jotta se ei tuoreena olisi pahakaan rasti, mut jalat ovat melko PASKANA, eikä juoksu ole mitään hilputtelua. Väkisin revin vauhtia 3:40 alle ja stadionille tullessani katson kelloa, että nyt olisi noin 45 sekkaa aikaa maaliin. Vedän ihan elukka loppukirin ja maalissa olen varma, että 2.30 tuli alitettua.

Makaan kentällä tovin ja sitten on pakko kiirehtiä pukuhuoneeseen. WC kutsuu melkoisen pakottavalla paineella. Ensiksi tyhjennän suoliston nesteestä alakautta ja ennen pukuhuoneesta poistumista joudun tyhjäämään vatsan sisällön yläkauttakin. Käppäilen kentälle paistattelemaan. Yritän tinata kaikkea nestettä maksimi teholla, mut vielä kertaalleen pitää heittää laattaa sadevesikaivoon, äärimäisen kovan yrityksen jälkeen alkaa mellanölitkin pysyä sisuksissa.

Käppäillään laivalle Ise, Tonin ja Akin kanssa. Loppumatka on täytetty speguloinnilla ja perinteisellä olut nesteytyksellä.

Huomenna voisi varmaan jo käydä vähän lenkuttelemassa.