Tuli taas käytyä pääkaupunkiseutua valloittamassa. Tällä kertaa oli piikkarit mukana, ja tulipa valloituksen ohessa käytyä piipahtamassa 10 k kisassakin. Juoksu oli yhtä puurtoo, eikä tällä kertaa koko juoksua pistoksittakaan selvitty. Aikaa kulutin jotain 32,50. Kaiken kaikkiaan ihan surkeeta puurtamista alusta loppuun ja VITUTTAAHAN se...

P oli katsomossa TOSI hyvin urheiluhengessä mukana, ja lohduttavasti muisti tietty kääntää puukkoo haavassa kommentilla: "onhan se varsin PERSEESTÄ sunkin juosta, ku nytkin olit lihavin kaikista kilpailijoista".  Enhän mie digannut moista kuunnella, vaan totta VITUSSA loukkaannuin sydänveriä myöten -vaikka tottahan P pakisoo.

Itseasiassa paluumatkalla P:n kanssa speguloimme todellisen syyn tähän waterloohon. Kisassa suurimmat ongelmat eivät johtuneet tuulesta eikä mistään pistoksesta, vaan onhan noissa juoksupyhätöissä niin hurmoksellinen toi atmösfääri. Nimittäin nytkin Keravan kentän kattila suorastaan kiehui, satiinisia stringejä ja rintsikoita lenteli radalle kuin rokkitähdelle kuunaan. SAATANALLISTEN  pitsi-, satiini- ja silkkivuorien yli kipuminen ja päällä piikkareilla liukastelu verotti loppuaikaa ainakin minuutin. Lopettakaahan jo, meikä on wannabe-juoksija enkä mikään rokkistarba PERKELE.

Joo, nyt taas KYRPII siihen malliin ettei jaksa enempää avautua...