Kamiksella ollut vuoden projektina hiihdättää Pohjois-Karjalan oma poika, elikkäs nuori juniori PA sivakoijien eliittiin. Huhut kesällä kertoivat, että ensimmäinen startti tapahtuisi Pogostalla, ja siitä tasaisen tappavasti uusia startteja, tavoitteena ensi talven suurkisat.

Kesän harjoittelut menivät mainiosti sauvakävelen, pyöräillen, juosten ja rautaa nostellen (näistä juoksulenkeistä olisikin tarinaa mitä kertoa, mut kerron joskus toisten). Kunto alkoi kulminoitumaan sopivaan noususuhdanteeseen ja ketoosikaan ei kussut kuin puolen kymmentä kertaa. Tulevaisuus oli toivoa täynnä ja odotukset nousivat kosmisen superkompensaation kanssa kilvan aina kovemmiksi ja kovemmiksi.

Välinepuolenkin Kamis hoiteli kohdalleen ja niistähän ei jäisi ainakaan menestys kiinni. Lumet tuli ja PeräBerberian ladut ajeltiin hiihdettävään kuntoon. Kamis oli kaukaa viisasti miettinyt, ettei näin ensimmäisenä kautena lähdetä merta etemmäs kalaan ja lapin leirit saisivat odottaa tuleviin nousukuntoihin. Onhan myös PeräBerberian latutilanne vähintäänkin hyvä, joten portit olivat auki aina Shotsin olympiakisoihin saakka.

Erääksi kauniiksi talvipäiväksi (-17 astetta pakkasta ja tyyntä), oli harjoitusrätinkeihin iskenyt lajiharjoittelukauden avaus ja tästä merkkinä oli kevyttä hiihtoa, ja vissiinkin määränä yksi tunti. PA lähti rinta rottingilla ladun varteen,iski kiiltävät käyttämättömät sekä erittäin korkea tasoiset lismalaudat jalkoihin, ja antoi jäntevän kroppansa viedä kohti suurta tavoitetta.

Parin ensimmäisen sadan metrin aikana oli kuulemma miettinyt - jotta kyllähän tämä sujuu. 2,5 km:in saakka oli tuuminut, jotta eiköhän tästä vielä jotain tule. Jälkimmäiset 2,5 km:iä oli VITUTTANUT suunnattomasti ja hiihtopipon hautomassa päässä oli syntynyt päätös, ettei tästä tule oikeasti YHTÄÄN mitään. Kokonaiset 5 km hiihdettyään PA nakkasi lismalaudat Hondan takaloosteriin, ajeli vihaisena kotiin. Perillä läsäytti sukset varastoon, samoilla sijoilla lienevät vielä tänäkin päivänä. Tämän varustehuollon jälkeen, PA korkkasi kuivan suomalaisen valkoviini pullon. Hiihtoura alkoi samalla viisii kuin Myllylällä loppui.

Eipä silti, kirvestä ei ole vielä heitetty kaivoon, vaikkakin tämän kauden Pogosta jää ylikunto-oirehdinnan ja henkisen romahduksen tiimoilta starttaamatta. Tuleehan tässä talvia ja uusia kisoja -kuulin Kamiksen murisevan, kun hän väsäsi ruutuvihkoon uusia harjoitusmetkuja PA:n pään menoksi.

Tähän totaalitääriseen kulkemattomuuteen 5km:n lenkillä syy löytyi henkisenvalmennuksen vähyydestä. Kamis oli lähtenyt liian 80-lukulaisella ohjelmalla työstämään, tätä kestävyysurheilun aihiota, jota vielä hiihtäjän taimeksi voitaneen kutsua. Pleikkarin pelaaminen, kaljan juonti ja baareissa hilluminen eivät olleet valmistaneet PA:n muuten täydellisen lahjakasta habitusta ottamaan vastaan tätä, ehkä himpun liian kovaa harjoitusta, sekä henkinen kantti ei vielä kestänyt kansakunnan odotuksia. Elä murehdi PA, sinun aikasi koittaa vielä.

Asiaan, PERKELE. Tänään 1,5 tuntia perusmättöä. Iltamassa katsellaan mitä touhutaan.