Aamulla kuuden persiissä rupesin kelaamaan maailman menoo siihen malliin, jotta nukkumisestahan ei meinannut tulla YHTÄÄN mitään. Miehän siitä ollut moksiskaan vaan raahauduin SAATANAN kipeillä ja kiereillä koivilla suoraan jääkaapille ja rupesin touhottamaan aivan loistokasta wannabe juoksijan aamiaista. Kasailin kananmunista ja pullo majoneesista vallan herkullisen kokonaisuuden, pikkuisen taisin tätä a'la carte kokonaisuutta höystää kaurahiutaleilla ja maidolla. Tän kaloripommin mätysteltyäni olo oli HELVETIN retee ja virkee.

Aamiaista sulatellakseni rupesi lukee vuoden 96 juoksija-lehtiä, siis niitä samaisia jotka olen lukenut sen pari tuhatta kertaa. Varmaan muistan jokaisen tarinan sanasta sanaan, mut kertaushan on opintojen äiti. Siinä lueskellessa tajun nappasi kankaalle kunnes heräsin ns uuteen aamuun klo kymmenen kanturoissa.

Herättyäni oli pönttö asteen verran jumissa, siis mitä se nyt normaalitilasta voi vielä enemmän jumissa olla. Jalat tuntuivat aivan SAATANAN väsyneille. Mieleen jolahti, että vois vaikka tänään vähän keventää, sillä suunnitelmissa oli Kamismaisesti ilmaistuna tulinen VL harjoitus. Aikani vaihtoehtoja pähkin, mut päätin kummiskin lähtee lätkyttelemään ja tuumin jotta juoksen mitä juoksen.

Verryttelyt sain suoritettua ja itse VL meni ihan normaalisti kuin kankeilla jaloilla vain voi. Vauhtileikittelyssä mäet nousin 3:15-3:30 vauhtia ylös ja palauttelut olivat tuntemusten mukaan keveesti 4:15-4:45 väliin. Ihmettelin JÄLLEEN kuinka sitä pystyy väsyneenäkin juoksemaan vähintään samalla teholla freesinä. Eipähän mun kroppa ikinä mikään normaali ole ollut SAATANA.

Ei jaksa lässyttää tätä PASKAA enempää, mie lähen vetämään palautusjuomana pari litraa majoneesia.