Aamun kävin huhkimassa työmaalla, enkä edes viittinyt aamulenkkiä tehdä. Vissiinkin pitäsi vähän kevennellä tai jotain.

Iltamassa lähin vetämään pikkuisen palauttavan keveetä hölkyttelyä PeräBerberian keskustan tuntumaan. R-kioskin kulmilla hokasin jotta Mehmedin KYRPÄ, nojailee Kamiksen vappumarssilla varatettuun pyörään. Olihan siinä aimolauma niitä Muhameddeja, Ahmeddeja ja muita vastaaottokeskuksen niin HELVETIN asiallisia heppuja.

Mie rupesin tivaamaan pyörää takasi, silleen keveellä verbaalihyväily menttaliteetilla. Ei meinannut ruveta tummaan hipiään uppoamaan oikeen mun mesominen.

Miehän jatkoin mesoamista Mehmedille kuin hullu, ja suunnittelin HYVIN vakavasti yhden miehen sakihivutustakin. Sen verran RAIVON sokaisemassa päässä järki leikkasi, jotta SM-mara on muutaman päivän päästä ja jos satuukin meikää nenään tässä sakihivutus-projektissa, niin  varsin VITTUMAISTA on juosta maraa röörit ummessa.

Sain kummiskin joltain ystävälliseltä hepulta lainattua puhelinta sen verran, jotta tilasin Kamiksen paikalle hakee pyörääsä. Lopulta saatiin vastaaottokeskuksen Mehmeddi laitettua kävelymieheksi. Nyt ei Kamiksenkaan tartte enää jatkaa vappumarssiaan ihan loputtomiin, vaan voi välitä pätkän kurauttaa Bianchillakin.

Sen verran kattelin sykemittaria siinä verbaali hyväilyn ohessa, että keveesti mentiin VK-alueella siinä seisoskellessa, eli eihän se mikää palauttava lenkki sitten ollut PERKELE.