Sosiaalisen median kanavista on tullut palautetta, että pitäisi tänne kirjoitella tuntemuksia päivityksen muodossa, joten ajattelin muutaman lauseen kirjoitella. 

Peruskestävyyskautta olen luukutellut, kuten oikean sekä täydellisen harjoitusfilosofian mukaan kuuluu tehdäkkin. Pikkuisen menoa on haitannut akilleksen tulehtuminen sekä selässäkin tuntuisi olevan jonkinlaista jumitilaa. Venyttelyä päivittäin olen lihashuolloksi antanut, sekä jonkinlaista lääkintää, mutta toistaiseksi ei vielä kivutonta päivää ole näkynyt. Uskon kuitenkin sen koittavan, kunhan aikaa vain kuluu tarpeeksi.

Harjoitusohjelmia olen rustaillut tiimille vallan aivot ruvella - no ei vaineskaan. Rehellisesti myönnän, että ohjelmien vääntäminen on varsin tylsää touhua, joskin kohtuullisen paljon aikaa vievää. PK-kauden ohjelmoiminen ei kaksista avaruustiedettä ole, kunhan vain katsoo, jotta rytmitys on juurikin täydellistä sekä kuormittavaa, mutta ei kuitenkaan liian kuormittavaa. Ruuvia täytyy pystyä kiristämään koko ajan. Progressiota ei saa unohtaa, sekä keväällä täytyy olla mahkuja nostaa tasot uusiin sfääreihin.

Edellisen asunnosta aiheutunut oikeudenkäymis-stressi alkaa pikku hiljaa laskemaan, ja olen huomannut kuinka henkinen olotila alkaa olla sopivan muikeassa kondiksessa. Mikään asia ei enää juurikaan VITUTA, ja monet asiat saa minut erittäin hyvälle tuulelle (pl pimeys sekä RÄNTÄPASKA kelit). Sen verran olen nauttinut olotilastani, että jopa muutamaan valmennusdepatiin olen ottanut kantaa sosiaalisessa mediassa. Nautinnokseni huomasin, että sehän oli aiheuttanut joillekkin aivopuruja siihen malliin, että kuulemman mukaan oksennusjodlaamistakin muutaman ihmisen toimesta harrastettu. En ole asiaa itse nähnyt, koska mua ei asia kiinnosta sen enempää.

Puolitiimin voimalla käytiin tänään löntystelemässä erittäin kevyt 25km lenkki, ja siellä tehtiin sellainen havainnointi, että nää hesen sponssaamat geelit on ihan hirveää paskaa, en suosittele.

IMG_6466.jpg