Tän päivän missio oli käydä harrastamassa tulista ahdistuslenkkiä Vuoksen varrella. Nastarit jalassa taas lähdin touhottamaan verryttelyjä. Akileksissa tuntui vallan kirmakalle jo verryttelyissä, mut mitäpä pienistä kunhan eivät vain nirhaannu ihan poikki. Vetelin riuskasti kiihdytellen VR3+8+6+4+VR4. Ehkä toi riuskasti voidaan ottaa enemmän huumorilla, sillä toi tiestön jääpeite on HELVETIN kovaa, eikä mun massa tunnu antavan riittävästi painetta nastaan, jotta se voisi pureutua kunnolla. Luulisin kummiskin, että uskottavampi selitys on se jotta luminen härväkerros estää nastan pureutumista.

Nohevimmat tajuaavatkin, että kulku oli erittäin surkeeta eikä vauhdeilla pääse paljookaan kehuskelemaan. Onneksi sentään molemmista kantapäistä valui lenkin jälkeen norona verta, ettei tää joutava lenkkeily menisi liian hauskaksi SAATANA.

Pitääpä kattoo mitä sitä taas illan ratoksi keksii PERKELE.

Nyt rupeen palauttelemaan hapansilakalla ja majoneesilla.