Aamulla herätessä tuntui jalat todella oudoilta. Vähän kuin kapulat ois väärinpäin perseessä kiinni. Kovan treenin ja kovan hieronan aiheuttamaa jäykkyyttä. Illalla kyl yritin niitä venytellä, mut eipä jäykkyys hävinnyt. No sutasin sit aamusella 12.7 km verrytelyt. Nyt ei kyllä kirmaamisesta voi puhua, ennemminkin laahustamisesta. Kyl tästä hyvä tulee. Vielä huominen kevyttä ja sit tiistaina pääsee tosi toimiin 6 km:n maastojuoksun merkeissä. Viime vuonnahan olin näissä karkeiloissa sijalla 8. Hirveessä jurrissa takas sieltä tullessa, emännälle lupasin tänä vuonna lähtee tappelemaan mitalleista. Saas nähdä riittääkö paukut mitallitaistoihin -kaikkeni annan kuiteski.

Viime vuoden reissu oliki varsin surkuhupasa. Kanssamatkustajien kannalta varsin surkea. Sit mun ja Kamiksen osalta varsin hupasa. Ku imuroimme kaljaa naamariin, aivan ku maailmasta kalja loppuisi kesken. Muut sit kattovat meidän toilailuja ja kuuntelivat idiootteja juttuja korvat höröllään. Auto oli lastattu toinen toistaan suuremmilla sotaherroilla ja myö Kamiksen kanssa kaks tavallista kulia. Ei se kato tavan kalja herroille kelpaa. Pitäs olla konjamiinit, viinit, juustojen kera(herrat juustokerholaiset). Mut myö Kamiksen kanssa tuumattiin jotta: "ryypätkööt sit herrat keskenäsä paremmissa tilaisuuksissa, myö vedetään lärvit sillon ku siltä tuntuu". Varmaan pystyisi tästäkin reissusta kertoo monet huumori pläjäykset, mut ei tahdo oikein tarkkoja muistikuvia olemaan. Joten jätän arvailut toiseen kertaan. Tänä vuonna saattaakin tälläiset kinkerit jäädä vähiin, ku urheilemaanhan sinne mennään eikä ryyppäämään.