Aamulla oli pakko käydä lätystelee 15 km tosi keveesti. Tiettysti pakkohan ei ole kuin kuolla, mut jalkoja särkee HELVETISTI sekä muutenkin jumittaa(myös pää), niin hölköttelin ajan kuluksi/painonhallinnaksi/mielenterveyden vuoksi. Sen jälkeen käväsin laboratoriotestilöissä, parturissa, päiväkahvilla ym PASKAA.

Iltamassa arvelin tempoo nurmikon sileeksi, ja jos vielä virtaa riittää, niin revin ulkovuorilaudoitusta irralleen.

Elämä ei voita, mut jatkuu kummiskin SAATANA.

Noihin aikaisempiin kommetteihin voisin kootusti vastata; -kiitti neuvoista. Elkääkä suuttuko, jos en ihan jokaisen neuvon mukaan elele tulevaisuudessa -tai no suuttukaa vaan, jos siltä tuntuu PERKELE =)