Joo tänään onki sit käyty laboratoriossa ja kustu purkkiin oikeen pohjanmaan kautta. No en vielä oo tarpeeksi kova äijä, ku purkin pohja pysy ihan hyvin läjässä luovutukseen saakka. Iltapäivän ohjelmistossa olisi duunii, mut sitä ennen lähen hölkyttelee keveesti jotain 24 km. Mut sitä ennen vähän vilveilen eli nörttäilen netissä.

Jepulis jatkanpa tota reissun muistelua. Elikkäs tän lauantain Europalio häröilyn jälkeen oli sunnuntaina vuorossa Palio. Mikä merkkaa sit sitä että paikalliset joukkueet ottavat mittaa toisistaan. No tää Palio alkaa sillä, että kilpailureitillä kulkee paikallisten joukkueiden(kaupunginosien tai vastaavaa) kulkueet. Nää oli todella komeen näköisiä ilmestyksiä, ku hasapepet vetelivät hanhimarssia kansallispuvuissaan. Huomasi, että nähin kulkueisiin oli panostettu.

Kulkueen jälkeen oli sit kisan aika. No mulla ja Juha"Neanderilainen"Rantasalolla jäi tän kisan alku näkemättä, ku olimme paikallisessa kahvilassa viettämässä aikaa. Ja yritimme saada paikallislehden sivuista jotain tolkkua. Nimittäin siellä oli meidän kuva ja helkkarinmoinen spekulointi edellispäivän kisasta, mut eihän me vähäjärkiset siitä mitään tajuttu.

Sieltä lipsahimme hakee kisavaatteet ja rupesimme oottamaan St Andrean joukkueen lähtöö. Näissä kisoissahan on tapana ns "kummijoukkueen" mukana juosta mäelle. No menimme starttipaikalle ja siellä oli tunnelma aivan huikee. Vielä parempi kuin edellisenä päivänä. Nimittäin katsojia oli huomattavasti enemmän ja mekkala oli ihan eri luokkaa. Sit ku tuli St Andean vuoro, niin me läksimme juoksemaan kärrin perässä ja tietysti kannustimme omaa kummijoukkuetta. Vauhti oli yllättävän kovan makuinen. Ja tuli mieleen et Andrean pojat ovat edellisenä päivänä olleet tiukilla, ku juoksivat meidän kärrin perässä mäelle. Sillä meidän työntö oli kummiski nopeempi kuin Andrean. Melkoista raastoo se oli heilläkin.  Tietysti ottaen huomioon heidän kuntotasonsa. Ja kannustus oli korvia huumaavaa. Näki jotta pojat antoivat varmasti kaikkesa. Ja maalissa oli todella väsyneitä työntäjiä.

Maalissa oli kovasti spekulointii, että kuka on meidän joukkueen nuorin. Ja Andrean porukka olisi tarvinnut vahvistuksia joukkueeseensa, hieman salakavalasti naimakauppojen muodossa. No mie perhana erehdyin sanomaan olevani nuorin ja siitähän se show sitte alko...onneksi ei oo tän jälkeen hirveesti muistikuvia ja sen mitä muistan niin se hävettää SAATANASTI...Mut kummiski meninmme läheiseen kahvilaan istuskelemaan ja nautiskelemaan virvokkeita. Olimme sopineet Andrean porukan kanssa käyvämme syömässä heidän kanssaan Anderan seurojentalolla tai tms. Joten aikamme kahvilassa istuttuamme hyppäsimme autoihin ja läksimme Andreaan nauttimaan illallista. Täällähän oli sit kunnon sapuskat ja rempsee meininki...

Ehkä jatkuu -ehkä ei..