Aamusella jäi lenkki väliin, sillä heräsin vasta klo 12 jälkeen, ja en katsonut järkeväksi ruveta tekemään ns aamulenkkiä iltapäivän puolella. Varsinkin ku tänään oli ohjelmassa vähän kuormittavampi harjoitus, niin ajattelin järkevämmäksi säästellä paukkuja iltaan. No joo, tulipahan taas sellaista seli seli sepostusta, että PERKELE sentään. Totuushan on se, jotta luonne on heikko ja motivaatio surkea, kun ei etes jaksa ajoissa nousta lenkittelemään PISTE.

Iltamassa oli ohjelmassa VR3+15+VR3. Hokasin juostessani, että ensimmäisen kerran vuoden 2009 elokuun jälkeen juoksu oli suhteellisen kivutonta. Tietysti reippaassa juoksussa tuli ahdistus_tuskaa, mut sellaista epätervettä kivistystä ei oikeastaan ollut missään. Lisäksi vielä eilinen punttitreeni tuntui selässä, pakaroissa sekä taka- ja etureisissä, mut nehän kuuluvat asiaan, ollen normaalia treenistä aiheutunutta kivistystä. Oikeastaan tästä kivuttomuus havainnosta meikäläisen yleisfiilis nousi sellaisiin sfääreihin, ettei PASKEMMASTA väliä.

Tästä innostuneena teen sellaisen Idoli Takala(maisen) ratkaisun, ja läsäytän ensimmäisen sekä viimeisen kerran harjoitukseni datat näkyviin elikkäs 3:51, 3:47, 3:44, 3:38, 3:35, 3:39, 3:42, 3:39, 3:44, 3:31, 3:34, 3:40, 3:41, 3:40 ja 3:32 syke 159, myönnettään että jossain vaiheessa piti avata toinenkin sierain hengittämiseen.