Tänään kiertelinkin PeräBerberiaa ihan urakalla, siis ihan jalka pelissä...Aamulla kävin vähän herättelemässä, päivällä revittelin vähän kovempaa ja illalla teutaroin vielä palauttavaa. Kaiken kaikkiaan kilometrilöitä taisi tulla päälle 42. Suurin osahan niistä oli näitä verryttely/palauttelu liirumlaarumeita, mut väliin mentiin jo PASKAAN kuntoon nähden vauhdillakin. Ainakin toi 8+6+4 oli melko rapee-rasti. Aloitin nimittän puottamaan vauhtia tosta 3.42min/km alaspäin ja viimoisella 4 km:llä oli jo tuntuma melkoisen KYPSÄ, tän tein vielä yhteen pötköön lallatellen PERKELE. Treenimaastona ku oli vielä Aholan suunta, nii mäkiäkin piisasi ihan muille jakaa, vaikka pohjanmaan poijjille ja tietty tyttölöille. Hehän eivät oo nähneet mäkiä ku valokuvista SAATANA.

Joo kyllä tuli treenatessa mieleen Pasin kommentit maraton harjoittelusta: "Väliin pitää treeneissä tuntua sille ettei tuntemukset ole NIITÄ elämänmyönteisimpiä " Tänään taas oli niitä päiviä PERKELE. Lopussa ku väsytti, vitutti, yrjötti ja koski paikkaan jos toiseenkin,  niin mielessä oli kyl Pasin uraa-uurtavat kommentit. Sen verran oon jo tehnyt sinunkauppoja ton tuskan kanssa, että lopunviimeinhän se VITTUMAINENKIN tunne tuntuu suhteellisen "miellyttävälle". Ainakin jälkikäteen tuntee tehneensä jotain ihtensä eteen...

VITUT mie taas tiiä, sairastahan tää on ku oikeen järjellä mietti. Joo -eiköhän PIISAA.