Viikko maattu, eikä mitään ole tullut tehtyä. Tätä samaa nautintoa pitäsi toinenkin mokoma lusia SAATANA. Kävin miettimään, jotta vuonna -98 olen viimeksi ollut näin vähällä liikunnalla, silloinkin armeijan takia. Kyllähän sielläkin jotain muka tuli tehtyä, mut missään kuvitelmassa en TODELLAKAAN sitä metsässä retkeilyä treenaamiseksi voi kutsua. Rapamahoilla siellä kyllä nousi kunto, mut mullehan siellä tullut muuta kuin maha -rapamaha. Tästä elintason mittarista en vielä tähänkään päivään menessä ole eroon päässyt PERKELE.

Olen yrittänyt löytää tästä makoilusta positiivisiakin puolia. Totta se on HELVETIN vaikeeta, mut voinhan nyt latoo muutamia väkisin keksittyjä ajatuksia. Ainakin ekaksi tuli mieleen, että mun ruhohan varmasti on ollut törkeessä yliharjoittelu_väsymys_kuntotilassa viimeiset 15 vuotta, ja nyt nämä vuosien saatossa aiheutetut kuormitukset pääsevät paranemaan.

Toisekseen, en usko kokevani minkäänlaisia motivaatio-ongelmia AINAKAAN seuraavaan kymmeneen vuoteen, sikäli jotensakkin terveenä pääsen tiestöä takomaan. Varsinkin, jos toisena vaihtoehtona on sohvalla istuminen ja netissä kouhottaminen. Sohvaan meikällä on mitta hyvin pitkälle täysi, poltan koko komeuden heti ensi viikolla, samalla kuin poltan kaikki eletroniset viihdytyslaitteet, kirjat ja muutkin vaihtoehtoiset viihdyttimet. Mie en aio ihteeni viihdyttää seuraavaan kymmeneen vuoteen muuten kuin juosten, syöden ja nukkuen SAATANA.

Tokihan olen vienyt hajoilemiseni oikeen reteesti sfääreihin lukemalla juoksijoiden, suunnistajien, hiihtäjien ja kaikkien mahdollisten kestävyysurheilijoiden blogeja/nettikirjoitteluja. Eikähän voi sanoa muuta, kuin kateeksi käy ja VITUTTAA se SAATANALLINEN retostelu treeneillään PERKELE. Lopettakaa jo turhanpäinen kirjoittelu, se on puhdasta ajanhaaskausta, niitä kukaan muu lue ku meikäläinen!!

PeräBerberiassa todellakin kaikki mallillaan...