En jaksanut ihan vuotta sapattia pitää, mutta melkein. Yritys hyvä kymmenen, ja papukaijainen merkki meikälle päälle, tästä ERINOMAISESTA suorituksest; siis loistokkaasta sapatista.

Kaikkia varmaan kiinnostaa ihan HELVETILLISEN ältsisti, kuinka ollaan hulluna mätetty maantietä rullalle, ja miten hurjiksi on harjoitusmetodit tällä kertaa vääntyneet. Todetaan tähän suoraan, että ainut mitä on mätetty, niin sapuskaa kaksin käsin ja suoraan naamariin.

Treenannut en juuri ole ollenkaan, koska eipä ole enemmälti innostanut, puhumattakaan kiinnostanut. Salilla olen sen vertaa käynyt, että ruoka maistuu paremmalle, vähän käynyt uimassa ja aamuisin olen sellaisen 7-15km reippailun tehnyt, jotta unihiekat karisoovat.

Muutama päivä sitten, kävin nykäsemässä perinteisen Aholan VL 15 treenin (vissiin ensimmäinen OIKEASTI kova harjoitus vuoteen), ja vähän alkoi kutkuttamaan, josko sitä vielä yrittäisi maratonilla 3h kunnossa löntystellä. Katsoo nyt sitten tarkemmin, josko alkaisi järki tulemaan päähän takaisin ja unohtaisin koko homman SAATANA.

Sen vertaa pakolliset kuviot ovat kestävyysjuoksun parissa pitäneet, että olen vähän suhmuroinut noita ohjelmia meidän ylivoimaiselle ja painoiselle tiimille. Sen vertaa olen mustekynällä kirjaimia sekä numeroita A nelkkukelkuun vääntänyt, että ainakin ruokahalu pysyy pojilla päällänsä.

Tälläistä tällä erää PERKELE