Joo nyt tää taudinkuva alkaa taas valjeta. Eli täysin samalla tavalla tää etenee, kuin Lanzaroten maratonin jälkeen. Eli siellähän kisa oli samanlainen Via Dolorosa kuin HCM. Lanzallahan mie vedin itteni todella piippuun ja samalla viisiin kävi nyt HCM:llä.  Sen jälkeen alkoi viikon jöllötys vatsassa. Jonka jälkeen noin 2.5 kk kestävä ripuli. Sit alkoi pikkuhiljaa vatsa paranee.

No jokatapauksessa vatsa oli aamulla aivan älyttömän sekasi. Hyvä etten meinannut myöhästyä töistä. Ei nimittäin uskaltanut kolmee askelta kauemmaksi hiimailla posliiniselta valtaistuimelta. No jos positiivista hommaa tästä hakee, niin eipähän ainakaan jöllötä enää.

Mut jos tääkin vatsatauti kestää samat 2,5 kuukautta, niin se on sama sit laittaa kausi pakettiin ja ruveta tuumimaan, jotta mitäkähän sitä ens vuonna tekisi. Tavoitteita en saavuttanut, enkä mahdollisesti pysty enää ikinä saavuttamaankaan. On nimittäin todennäköistä että mun duunista tulee ns kolmivuoro hommaksi vuoden vaihteessa. Ja sillon on enää turhaa ruveta hakemaan kuuta taivaalta. En perkele kyl millään haluaisi antaa periksi. Mut öiden valvominen ja samalla kova treenaminen eivät sovi kovin hyvin yhteen. Siinä antaa liian paljon tasotusta muille palautumisen muodossa tai siis palautumattomuuden. Ja tunnetustihan mie olen helkkarin herkkä uninen. Miehän jo annan täl ns lahjattomuudellani tasoitusta muille ihan tarpeeksi.

Tässähän ei ole kuin 2 tai 3 järkevää vaihtoehtoa tulevaisuutta silmällä pitäen. Eli 1. vaihtoehto: on lopettaa tää kovasti treenaminen ja lutkutella ihan kuntoilumielessä, ilman kilpailullisia tavoitteita.(en myöskään osallistu kilpailuihin, jos en ole omasta mielestä treenannut tarpeeksi hyvin). 2. vaihtoehto: etsii uutta duunia missä olisi järkevämmät työajat ja jatkaa treenamista siihen saakka kunnes Kamis ja Tero pääsevät/joutuvat konttaamaan maratonin lävitse. 3. vaihtoehto: yrittää saada siirto, jonnekkin hevonperseeseen, missä ei tehdä yövuoroja (siirron saaminen on äärettömän epätodennäköistä, epämiellyttävä projekti ja varsin hidasta)

Mut pitää nyt katsoo viikko, jos toi vatsa rupeaisi kummiskin paranemaan. Ja vielä pääsisin kokeilemaan siipieni kantavuutta Joutsenoon.