Tavaraa kun rupee hajoomaan, niin sitä sit hajoo urakalla. Eilen meni kännyn (nokia N95) näppäimistö jumiin. Ei se nyt ihan TOTAALI jumeksessa ollut, mut vain ERITTÄIN runsaalla voimalla sain liukumaan. Onneksi on sen verran kiinnostusta näihin teknisiin värkkeihin, että usean tunnin punnertamisen jälkeen sain PASKAN puhelimen tarpeeksi palasiksi, jonka jälkeen pääsin vasaralla nakuttelemaan jumittavan kiskon suoraksi.

Tämäkään homma ei olisi ollut niin VITTUMAINEN ja iso savotta, jos vain olisi ollut sopivan kokoinen torx-avain. Mullahan ei tietystikkään ollut. Nyt taas ropottaa, eikä suurempia taloudellisia tappioita syntynyt -ainakaan toistaiseksi.

Pikkuisen paatosta

Eli ekan maratonin jälkeen olin hyvin kuollut seuraavat 3 päivää, sen jälkeen vain kuollut loppuviikon. Jalat olivat HELVETILLISESSÄ jumissa sekä tosi kipeät. Tälläistä tönkköyttä ei sen koomin ole ollutkaan. Ensimmäiselle lenkille pystyin taipumaan n. viikon jälkeen, mut motivaatio oli niin pohjassa, etten aina jaksanut treenailla kuin 2-3 päivää putkeen, ja sen jälkeen oli pakko ottaa lepoa. Tunsin oloni todella luuseriksi, olinhan ennen tottunut pitämään vain muutamia lepopäiviä vuodessa ja nekin vain silloin kun olin sairaana.

Loppukesän vapaa-aika menikin enemmän ohrapirtelön nauttimiseen. Välistä kyllä kävin vähän hölköttelemässä ja soututreenejäkin yritin väännellä. Soututreenien teko oli näppärää työpaikalla, ku siellä oli asiallisest olosuhteet soutulaitteen vetämiseen.

Välistä kävin myös porukan kanssa oikeen vesilläkin, mut ne oli PERSEESTÄ, koska treenit venyivät 2-3 tunnin mittaisiksi, eikä meikän ruho meinannut niitä oikeen kestää.  

Kesällä oli melkoista sompaamista tulevan opiskelu/työ-uran suunnittelemisessa, kun valinnanvaraa tuntui olevan liikaa. Kohtuu ärsyttävien ja VITTUMAISIEN yhteensattumien jälkeen, ei sitten valinnanvaraa ollut ollenkaan, mut näistä tarinoin huomenna.

Treenit

aamu  kevee 8, päivä vr3+8+10+vr5, ilta pal. 8