Pyöräergoilu peruuntui, sillä pyörä oli kadonnut teille tietämättömille.  Ilman fillaria testiä on himpun hankalaa käydä suorittamaan, ainakin näin me maalaisjärjellä pähkimme SAATANA. Meikäläinen ei jäänyt kadonnutta pyörää kaihoamaan ja samalla tuleen makamaan, vaan suuntasin salille nylkyttelemään crossaria ja soutulaitetta.

Meno oli ihan asiallisen tuntuista ja lauantain kova kisavauhti irroitteli paikkoja sen vertaa tehokkaasti, että nyt pystyisi lykkimään ainakin soutulaitetta ihan HELVETILLISELLÄ teholla, eikä meinaa kroppaa hapottaa, saati myöskään turhia hengästytä. Kokemusteni pohjalta tiedostan, ettei kannattaa tehojen puolesta malttia tässä vaiheessa unohtaa, muutenhan saattaa kavala ylikuntopeikko poiketa kylään.

Olihan mulla tarkoitus käydä vielä iltamassa lisää nylkyttelemässä, mut nukahdin päikkäreille pahimmoilleen ja päätin kylmän viileesti skipata iltaharjoitteen. Ehdinhän vielä kummiskin elämäni aikana varmasti tarpeeksi treenailla, joten turhaa yhden treenin perään on ruikuttaa, varsinkin ku varsinainen harjoittelukausi alkaa vasta huomenna.