Tässä olen viime päivät kelaillut PASKAA vastustuskykyäni, ku miehän en normaalisti kovin montaa päivää putkeen sairastele. Nyt kummiskin tempasin neljän päivän vatsataudin, joku aika meni ok, ja päälle vielä 4 päivää kuumeilua, muutama treenipäivä ja taas päälle vissiin 5 päivää kuumeilua. Saattaahan tässä olla pikkuisen malttamattomuudellakin osansa. Yleensä samalla kaavalla olen sairauksista/flunssista selviytynyt, mut tällä kertaa ei enää vanha toimintamalli toiminutkaan.

Kaikkenlaisia vaihtoehtoja olen pähkinyt, mut mitään täysin varmaa syy/seuraus-suhdetta tuskin tulen ikinä löytämään. Tietysti yhtenä suurimmista epäilyistäni osui jonkinmoiseen yliharjoittelu/kuntoilu oirehdintaan, mutta kyllähän sitä ylitte ollaan elämän aikana oltu varmasti vähintään 20 kertaa, eikä tälläistä sairastelusumaa ole kohdalle osunut. Tiedä häntä... Tästä oirehdinnasta päästäänkin näppärän aasinsillan kautta (just sellaisen sillan kautta, jolta se VITUN aasikin tipahtaa) viime talven harjoittelun muisteluun.

Kuten aikaisemmin kirjoittelin, niin syksyllä rupesin vääntämään korvaavia, aluksi juoksun ohessa ja lopulta siirryin täysin korvaavien pariin. Miehän en vesijuoksusta saati kuntopyörästä niin perusta, joten lajivalikoimaksi muotoui yksikertaisuudessaan soutu ja crostrainer-harjoittelu, lisäksi sopivana mausteena OIKEAN harjoittelun oheen tyhmän raudan nöyryyttäminen.

Yllättäen löysinkin erittäin häilyvästä psyykkeestäni sellaisen puolen, että viitsin kuluttaa aikaa punttisalilla omassa mittakaavassa melkoisen reilusti. En nimittäin löydä harjoituspäiväkirjoista sellaisia harjoitustuntimääriä kuin hetkittäin vuosina 2005-2006, ja sitä edellisen kerran pitempiä periodeja viime vuosituhannen puolelta.

Aloitin korvaavien tekemisen päivärytmityksellä: kova-puolikova-kova-kevyt ja kierto alusta. Tätä jaksoin tahkota jonkin aikaa, kunnon sain nostettua sille tolalle, että soutuvauhti alkoi miellyttää suunnitelmaani. Tämän jälkeen vaihdoin harjoitusohjelmaa rytmitykseen: kova-puolikova-kevyt-kova-puolikova-kevyt(pitkä) ja kierto alusta. Nämä molemmat rytmitykset tapahtuivat luonnollisesti ap kevyt ip pääharjoitus, tai ap pääharjoitus ip palauttava. Tämä toimi meikäläisen kroppaan sen vertaa tappavasti, että jaksoin sitä vääntää ja kuntokin nousi mukavan tasaisesti. Tavoitehan oli vähintään 21h/vko treeniä, ja melkoisen orjallisesti sitä pystyin noudattamaan(pl flunssa).

Tammikuun lopussa kovensin kovien treenien tehoja, sekä pudotin minimaalisesti kovan harjoituksen kestoja ja lisäsin kevyen huoltavan treenin määrää. Tällä oli toivottu vaikutus, ja kunto pysyi sopivassa noususuhtanteessa, vaikkakin harjoitusviikkotunnit pysyivät samassa. Rehellisesti täytyy kyllä myöntää, että melkein jokaisen kovan treenin jälkeen tuli maattua kotona sohvalla sikiöasennossa, ja erittäin monesti vatsa oli niin herkkänä, että tavaraa tuli solkenaan molemmista päistä. Mietiskelin kyllä nohevana, että tästä ei pitemmän päälle hyvää seuraa(saati järkeä), mutta sairaassa ajatusmaailmassani olin OMITUISELLA tavalla tyytyväinen itseeni, sillä pystyin tekemään ja ennenkaikkea kehtasin tehdä sitä päivästä toiseen.

SM-soutujen jälkeen oli tarkoitus pitää hieman taukoa, ja ruveta mättämään taas asteen kevennetyillä tehoilla PK-kauden merkeissä. Kuten etukäteen uumoilinkin, niin VITUT minä mitään sellaista malttanut tehdä, vaan meno jatkui sellaisena päämäärättömänä sekasikiöharjoitteluna. Määrää -tietysti, tehoja sen mitä kykenee, ja mitäpä siitä seuraa?!

IDIOOTTIKIN tajuaa, että treenien tehot/vauhdit puuroutuvat, eli et tee kovia, mut et tee myöskään kevyttä. Tästä seuraa eittämättä suorituskyvyn lasku ja näköjään minulla lisäksi vielä vastustuskyvyn romahtaminen. Nythän näistä virheistä maksetaan velkoja poissa. Sinänsä näistä asioista ei kannata tämän suurempaa stressiä ottaa, sillä kauteen 2012 on aikaa, ja ehdin vielä tehdä monta UUTTA ja VANHAA virhettä matkallani sinne.

Oikeastaan en ole varma, mitä tällä kirjotuksella halusin kertoa. Ehkäpä tämä on vain kaihoa ajasta, kun tietää olevansa fyysisesti niin hyvässä kunnossa, että pystyy tekemään oikeastaan JOTAIN, eikä se oikeastaan tunnu missään(aika kultaa muistot). Sekä samalla harjoituspäiväkirjaa selaillessa tuli mieleen, että mikä IHME saa ihmisen psyykkeen niin SAATANAN sekaisin, että kehtaa itsensä moiseen myllytykseen asettaa. Enpä usko, että uudestaan minusta moiseen on, tai sanotaanko näin, että toivottavasti ensi talvena pystyn harjoittelunI suorittamaan pääsääntöisesti JUOSTEN.

Tulipahan sellaista schaissea, että VITUTTAA lukea tilitystä, mut käytin tähänkin naputteluun melkein 25 minsaa, joten en viiti pyyhkiä poiskaan PERKELE.

ap 11,5km ip 15km pätkissä.