Mie oon taas raastanut yöt duunissa, joten treenailu on vähintäänkin kyseenalaista hommaa. Totuushan on se, jotta univelkaisella ruholla harjoittelu on melko turhaa ja tyhjää hommaa. Tietty pystyyhän sitä ciloreita kuluttelemaan, palauttavan aerobisia tekemään ja vähän muutenkin virettä parantamaan, mut tuloskuntoa kehittäviä treenejä on turhaa vääntää. Harjoitusvaikutus on suurinpiirtein yhtä tehokas kuin krapulassa raastamisella. Yleensähän ole yövuorojen tuntumassa treenannut keveetä ja paljon, sillä kestävyyshän ei koskaan mene hukkaan PERKELE.

Päivällä matkasinkin salille jalkapelillä ja motivaatio treenaamiseen montussa, kuten aina valvotun yön jälkeen. Meikäläinen yritti vetkutella viimeiseen saakka harjoittelemaan lähtemistä, ja paikallehan saapui myös Idoli Tarvainen. Tämä treenaamisen ikuinen juniori, oli käynyt mättämässä päivän toisen kovan treenin matolla ja kellohan oli jotain neljän kantturoissa. Tosiaankin aamulla voi vetää kovan, aamupäivällä puntti, iltapäivällä toinen kova ja varmaan illalla vielä palauttavaa, ainakin Tarvaisen Tumpin harjotusmetodin perusteella.

SAATANA ulkona talvijuoksuun täydellinen keli; pikku pakkanen -20 astetta, tyyntä ja tiet täysin auratut, joten askel pitää. Tarvaisen treenit suoritetaan siitäkin huolimatta matolla. Mie HIEMAN avauduin paikan valinnasta, mut kuulemma musta poika ei Lontoossa armoa anna, jos TÄYDELLINEN päkiöaskel on opetettu lipsuvalla alustalla PERSEELLEEN, eikä pahin vastustaja Haile kuulema myöskään treenaa hirveästi lumisella alustalla. Kyllähän Fincke aikonaan valoitti, jotta Kenenisa ja Haile olisivatkin olleet Rukalla tai Saariselällä hiihtämässä 4-6 tunnin PK++-lenkkejä, sillä onhan heilläkin vielä PK-kausi päälläsä, mut jätin tällä kertaa tämän valmennuksellisen tosiasian omaksi tiedokseni. Totesin vain, ettei meikäläinen ainakaan juossut matolla metrin senttiä, ennenkuin tiestöllä olin takonut satatonnia täyteen.

Ryystelin punttiksen kahvilassa vattani vallan katarin partaalle, ja samalla kateltiin Tarvaisen ohjelmaan rytmitystä kohdilleen. Tämänhän tietää sitä, jotta Tumpin harjoitusmetodit ovat vähintäänkin HANURISTA, sikäli tarvii meikäläiseltä katsella omiin rytmityksiin ohjeistusta, mut kukaanhan ei moiseen pakota.

Ainakin hieman keveemmällä rytmillä voisi väännellä, eikä ainakaan kahta kovaa treeniä tarttisi samana päivänä kirmata. Varsinkin sikäli pohjien junttaminen on kestänyt vajaan vuoden. Kyllähän sen tavallaan ymmärtää, ettei Lontoossa musta poika edelleenkään armoa tunne, jos pelkkää kevyttä on PeräBerberiassa höntsätty. Siinä kahvia siemaillessa tuli mieleen, jotta onkohan PeräBerberian vedessä jotain vikaa, sillä mistä meitä oikeen tänne muuten siunaantuisi SAATANA?!

Reilun puolitoista tuntia viihdyin separaattoreiden kimpussa, ja sen jälkeen tallustelin kotiin läskipatojen ääreen.

 ,,,,,,,siinä on teille pilkkuja, iskekää ne niihin paikkoihin, minne tunnette ne sopivan parhaiten PERKELE.