Vaan kitisenpä silti PERKELE. Nimittäin on tää wannabe juoksijan(kin) arki suhteellisen VITTUMAISTA. Ku koskaan ei oikeen ole sellaista tilaa, etteikö joku paikka tuntuisi olevan kremaamassa. Mut nyt meikäläinen on kerännyt itselle sellaisen värisuoran, ettei pahemmasta välii. Lonkkahan mulla on ollut jo syksyn Montebellunan reissusta saakka melkoisen kipee, eilen kävin koordinoimassa ja nyt on pohkeet ja akilekset sellaisessa tilassa, jotta tiiä milloin katkeavat. Töissä eilen niksautin polven, nii siihenhän vihloo kävellessä PERKELEESTI ja vatsahan on kipee tai HELVETIN kipee useita kertoja päivässä(kuten jo niin monta vuotta). Joten repikääpä siitä VITTU...

Ainut positiivinen asia tässä on se, jotta meikä pystyy "juoksemaan" vielä. Vaikka vähän jokapaikkaan kolottaakin. Hyvin ku verryttelee, niin kivut häviävät treenin ajaksi, mut vain palatakseen takaisin sitte treenin jälkeen...on tää VITTU tosi outoo. Toivottavasti nyt mikään paikka ei hajoo niin lopulleen, että heittää meikän telakalle STN...

Kummiksin kävin tänään juoksemassa VR3+18+VR4, ton 18 km lipsuttelin menemään vähän alle 3.50 vauhtia ja ei se tuntunut mitenkään pahalle. Itseasiassa hyvin asiallisen helppoa mättöä.

Nyt VITUTTAA sen verran rankasti tää paikkojen kremaaminen, että en kyl mene pyörällä töihin...Kummiskin jäisin jonkun rekan alle, ja voin kyl kertoa että sanomista tulee...