Kirjoitellaanpahan jotain, vaikka mitään kirjoteltavaa oikeastaan olekkaan. Perjantaina käväsin näyttämässä koipea operoineelle kirurgille ja aikasa paineltuaan hän totesi jotta; klapi alkaa olla siinä kunnossa, että juosta saa suht vapaasti. Tietysti venytyksiä saa suorittaa melkein kuinka lystää, eikä repeämän uusimisesta ole suurempaa riskiä. Kuulemma kipu rajoittaa sitten liikkumista malliin: "kyllähän sie tiiät". Eipähän tästä reissusta sinänsä pahaa sanottavaa, jos nyt kovin hyvääkään. Tietääpähän ainakin, että homma olisi päällisin puolin OK-kuosissa.

Totuuden nimissä voin kyllä sanoo, jotta kyllähän leikattu jalka on väliin aika SAATANAN kipeä, mut varmaan aikasa ottaa ennenkuin kivuttomaksi saan. Pitää vain kärvistellä, ja yrittää huoltaa kapulaa parhaan taitoni mukaan. Tällehän suositeltiin ns agressiivista kuntoutusta, niin sitä suoritin tänään tiestöllä ap 12,5km keveetä ip reilu 21km "rentoa". Tokihan meikäläisen rennon vauhti on tällä hetkellä luokkaa perusjyräys, mut eipähän treenaamisessa oikeasti olisi mitään järkeä, jos viikon/kahden treeneillä olisi samassa kuosissa kuin vuosien ns oikeasti harjoitelleenakin. Aina ku jalka on ruvennut ärtsyilemään, niin olen raa'asti tönkäissyt kevennykset/levot kehiin, sillä tahallani ei viiti tätä rikkoa PERKELE. Sitä paitsi ensi vuoden Vantaan maratoniin on aikaa, ja kerkeän harjoitella itseni MONET kerrat äärettömän VITTUUTUNEESEEN tilaan.

Tätä kirjoittaessa jalkaa hieman jomottaa, joten katsellaan huomenna mitä pystyy tekemään. Luultavasti aamulenkin skippaan ja iltamassa yritän jotain venkuilla. Korvaaviin en enää kovin helposti syty, mut sikäli pakko on, niin tehdäänpä vaikka niitä sitten PERKELE.