Veivailin Räikkölä -Ahola akselilla pikkaisen reilun 30 km:ä. Muuten menikin melkein nappiin, mut Aholassa oli muuan 5 km:n välitie ihan peilijäällä. Joten VITUTUS korvensi habitusta niin kovalla kädellä, että meinasi ruveta oikeen itkettämään. Varsinkin ku puoli himmeellä Petzil:illä yritin SAATANALLISESSA udussa nähdä jaloille sopivaa paikkaa. Selvisin kummiskin kaatumatta...

Ollaan edelleen hengissä ja unta pitäsi kuulaan napsia...joten öit vuan.