VITUTTAA kirjoitaa uutta tarinaa, sillä olen niin PERKELEEN tyytyväinen BeautyHole:n markkinointiin, etten haluaisi sen painuvan unolaan. Sisuksia korventaa ja mieltä myllertää, että pakko on antautua kiusaukseen ja tilittää tuntojani tänne -jospa mieleni avautumisella tyyntyisi.

Asian laitahan on tällä hetkellä se, että meikäläinen joutuu elämäni suurimmista haasteista tänään, nimittäin olen lupautunut juoksemaan Jukolassa legendaarisessa Imatran pässien joukkueessa. Eihän siinä mitään olisi, jos sattuisi osaamaan kulkea kartan kanssa eli lyhykäisyydessään suunnistaa, ja sitähän mie en TODELLAKAAN osaa.

Periaatteessahan mun pitäisi osata suunnistaa, ja joissain herrojen lapuissa niin vissiin lukeekin. olinhan armeijassakin sissikomentoryhmän johtaja elikkäs taistelulähetti. Paremmin olisin kyllä sopinut laskuvarjo hommiin, ku hehän ovat tunnettuja niin huonosta suunnistustaidosta. Ovat nimittäin niin surkeita siinä hommassa, että heidät pitää oikeen lentokoneella pudottaa oikeeseen paikkaan. Taas me normiraasut joudutaan kävelemään perille luonnolisten ja luonnottomien ketulenkkien kautta. Tämänkin koulutuksen sain armeijassa siitä hyvästä, ku suunnistuskilpailuissa mie olin suhteessa aika SAATANAN paljon kovakuntoisempi kuin muut, niin mulla oli hyvää aikaa suorittaa haravointi etsintämenetelmällä oikeita paikkoja.

Porukkammehan koostuu täysiverisistä suunnistuskoneista, jotka eivät KOSKAAN tee pummin pummia, saati mitään muutakaan koukeroita. Myöskin aina löytävät täydellisimmän reitinvalinnan kartalta alle sekunnin kymmenysosassa, jotta tervetuloa vain Kalevan Rastin pojat sekä tyttäret teoriaa opiskelemaan SAATANA, kyllä täältä löytyy konsultointiapua ja huuhtelee myös.

NImittäin Pässit voittaisivat AINA jokaisen kisan mihin joukkueena lähteevät, mut rajoittavina tekijöinä on PASKA kunto sekä yleinen läskeys. Senhän näkee jo päällepäinkin, ettei sillä massalla TODELLAKAAN juosta. Kokokin on niin PERKELEENMOINEN, että vielä melko harvatkin kasvustot joutuuvat kiertään kilometrin päästä. Suot ovat myöskin äärimmäisen tappavia, sillä niissähän töppönen tahtoo upota helposti puoleen reiteen.

Oma valmistautumiseni tulevaan kisaan on ollut intensiivistä. Peruskestävyysharjoitteluna luin pari kuukautta suunnistajien blogeja ja yritin sisäistää kaikki lukemani. Kantona kaskessa tässä hommassa oli se, että suunnistajat ovat niin PERSEESTÄ olevia kynänkäyttäjiä (kateellinen), joten tarinoiden kertominen kumpuili hyvinkin laaja-alaisesti elämän eri saroilla.

Kilpailuun valmistavan kauden keskityin karttamerkkejen opiskeluun, ja tässä savotassa meni ainakin kaksi päivää. Kuulemma ennen pääkilpailua Kop3:nen pitää vielä teltalla kirjallisen pistokkaan. Oikeita vastauksia pitää olla yli 70% kysymyksistä, muuten jää meikältä starttaamatta.

Kunto viimeisteltiin jossain Aholan takametsissä, jossa käytiin Kamiksen kanssa retkeilemässä. Tarkoituksena oli pallistellä ihan oikeita rastilippuja. Tämäkin reissu meni sitten hieman huonolla menestyksellä, sillä juuri kun saavuimme lähtöpaikalle, niin joku heppu lampsi metsästä rinkka selässä, jonka sisällä kuulemma oli ne meidän kaipaamat liput. En päässyt livenä näkemään kyseisiä merkkejä, mut tunsin sisuksissa niiden läheisyyden. Illalla toki hain netistä kuvahaulla malliesimerkin sellaisesta ja luulempa tunnistavani, jos sattumalta moiseen metsässä törmään.

Kävimme kummiskin etsimässä ryteiköstä "rastitelineitä", ja Kamis oli henkisenä mentorina koko matkan. Reittinä oli noin 2km:n pätkä maastossa ja 9 rastia. Suoritus sujui periaatteessa varsin hyvin, sillä löysin omatoimisesti yhden rastin paikan, mut loppujen löytäminen jäi kyllä Kamikselle. Tulipahan raitista ilmaa ja VITUSTI paarman puremia. Mukavasti myöskin palautteli maanpinnalle, ettei nyt turhaan rupee mies leijumaan.

Taktiikaksi olen suunnitellut seuraavaa. Lähdöstä täysiä kärkiporukkaan, sitten hirveä ruinaaminen, että joku säälistä neuvoisi mut aina rastilta toiselle. Toivottavasti jollakin sattuisi täysin identtinen rata meikäläisen kanssa, niin voisin sitten juoksennella mukana ja pitää yllä keveetä smooltalkia. TÄYDELLISTÄ eikö totta?!

Mulle on tulossa PIIITKÄÄÄ yö PERKELE.