Joo tulipahan sit käytyä vähän pääkaupungissa ravaamassa. Kerronpa nyt vähän taustoja sekä juoksun kulun.

Hommahan meinasi jo mennä puihin heti kärkeen, ku viimeiseen pariin yöhön en saanut vatsanvääneteiltä oikeen nukuttua. Eikä viimeiseen pariin kuukauteen oo oikeen tullut treenattuakaan. Odotukset eivät siis olleet mitenkään tapissaan. Muutenkin HELSINGIN reitti on mielestäni täysin surkea, ja koskaan ei kelikään pääkaupungin kisoja ei ole suosinut.

Nooh kummiskin aamulla läksimme Isen kanssa ajelemaan kohti Heltsinkii, ja kaikki vaikutti suht OK:lta, paitsi jotta vatsaa painoi melko rajusti. Tämän tiimoilta jouduin ottamaan särkylääkettä ja pari tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen vatsa alkoi olla suhteellisen kivuton.

Numerot saimme kisapaikalla haettua ja alkuvalmistelut tehtyy. Näihin alkuvalmisteluihin kuului juomishuollon sopiminen Henkan kanssa, kisa-asun päälle virittely, paikkojen rasvaus yms häröily. Tuntemukset ennen kisaa olivat ihan suht ok:t, muttei mitenkään supervahvat. Vatsan toiminta herätti meikässä eniten ennakkoluuloja. Nimittäin pelotti jottei nesteet välttämättä lähde uppoamaan kisan aikana, ja silloinhan olen SUURESSA pulassa.

Startti tapahtuu ja lähden latomaan omasta mielestä todella kevyellä tunteella. Eka vitonen 18.08 eli 3.37 min/km tuntuu hyvälle. Kympin saavutan ajassa 36.10 ja 3.37 min/km. Tähän mennessä kerkesin jo nauttia Henkan tarjoamasta huollosta ja nesteet tuntuivat uppoovan tosi hyvin.

Henkka kuruutti alkuun pyörällä vierellä, ja myö speguloitiin paskaa opastusta sekä surkeeta reittiä. Vauhti tuntui nii keveeltä, jotta tuntui etten edes hengästynyt. Henkka muisti muistuttaa ettei tässä vaiheessa vielä toinna lähtee ryntäilemään ja enhän mie lähtenytkään, ainakaan omasta mielestä.

15 km tuli täyteen ajassa 54.15 eli tasaisen tappavaa 3.37 min/km vauhtia. Voimia tuntui olevan vaikka muille jakaa. Kuten jo mainitsin aikaisemmin niin nesteet sekä geelit upposivat todella mallikkaasti koko matkan, ja nautin niitä suhteellisen reilusti. Lätystelin jarrupohjassa ja oottelin jotta vielä juoksen toisen mokoman ja aloitan sit vasta OIKEESTI juoksemaan. Matka taittui ihan mukavan tuntuisesti, vaikka tuuli välistiä miestä riepottelikin. 20 tuli täyteen ajassa 1.12.20 eli edelleen 3.37 min/km ja vieläkin voimia oli suht mukavasti. 25 km kohdalla pysäytin kellon aikaan 1.30.17 eli 3.36 min/km.

Odotin innolla seuraavaa vitosta, jotta sen jälkeen aloitan kunnolla painamaa, sillä olin ihan varma voimieni riittävyydestä loppumatkalle. 30 km kohdalla olin ajassa 1.48,38 eli 3.37 min/km. Tässä oli juoksun kulminaatiopiste, sillä vauhti hidastui radikaalisti useita kertoja kovan puuskittaisen vastatuulen takia. Menetin seuraavalla 3 km:n matkalla juoksun rentouden, sillä vauhti ei meinannut pysyä hirvittävän tuulen takia alle 4 min vauhdissa. Nyt alkoi VITUTTAMAAN oikeasti ensimmäisen kerran juoksun aikana. Lihaksien elastisuus hävisi ja juoksu lösähti ihan kippuralle. Nyt alkoi MARATONIN juokseminen. Tai no enäähän sitä ei voi juoksemiseksi kutsua, nimittäin 35 kohdan saavutin ajassa 2.08,10 eli 3.39 oli vauhti.

Odotin innolla myötätuuli pätkiä tai edes tuulensuojaisaa paikaa. Tuntuma oli suhteellisen VITTUMAINEN,  ja menetin suurimman motivaationi juoksuun. 40 km tuli ajassa 2.28,28 eli 3.42min/km kuten jo mainitsinkin juoksusta ei voinut enää puhua, vaan meno oli vaatimatonta hölkkäämistä. Nooh menin minkä kykenin ja katsoin kellosta jotta tavoitteeseen pääsen eli 2.45 tulee vaikka kävelisin lopun, joten lönköttelin melkoisen tuskan saattelemana loppuun.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 2.39,15 tai jotain. En oikeen osaa sanoo olenko tyytyväinen vai en. Nooh ainakin osittain olen. Omasta mielestäni olisin pystynyt vetämään kunnon reitillä ja tuulettomalla kelillä varmaan omaan ennätykseen. Sanoi kuka mitä tahansa, mut mie tiedän totuuden PERKELE!! HCM on reittinä ihan PASKA, ja tuulinen keli söi mun OLEMATTOMAT voimat totaalisesti.

Ainakin 29-32km välissä vauhdin pudottua radikaalisti, silti yritin puskee väkisin vasten tuulta. Ja enää sen jälkeen ei voimat riittäneet nostamaan vauhtia takaisin vaadittavaa. Tietysti jos kunto olisi ollut kohdallaan, nii sit olisin voinut EHKÄ vielä punnertaa vauhdin takaisin, mut ei, nii EI.

Muita huomioita kisasta. Huolto pelasi Henkan toimesta ERINOIMAISESTI. En voisi keksiä mitään  parantamisen varaa. Juomana oli Gutzya ja se upposi todella hyvin, samoin kuin geelinä punainen Squeezy. Energiasta tai nesteestä ei tullut missään vaiheessa pulaa. Suurin ongelma oli keskivartalon lihaksiston heikkous, joka esti lopussa vauhdinpidon.

 Kannustus oli TODELLA mahtavaa tänä vuonna. Ainakin sadassa(OK no kymmenessä) eri kohdassa kuulin kannustusta omalla nimella, ja se oli HELVETIN mukavaa. Vaikkakaan en enää 30 km:n jälkeen jaksanut siihen reagoida, mut KIITOKSIA erittäin paljon!! Myöskin oli erittäin mukavaa speguloida muiden juoksijoiden kanssa kisan jälkeen. Tapasin paljon tuttuja tai ainakin puolituttuja, ja sehän oli toosi mukavaa...

Tää raportti on vielä täysin raakile ja korjailen sitä seuraavat pari päivää. Kerron myös Isen maksimaallisesta kantaamisesta vielä joskus.

Nyt meikä lähtee lepäilemään.