Aamiainen on tirpastu naamariin. Sitä napostellessa korpesi ihan helkkaristi, ku emäntä ei ollut keittänyt mulle kananmunia. Elikkäs mun aamianen oli sellainen puolitehoinen. Itehän noita kananmunia en saa keittää, enkä muutenkaan hellaa käyttää varmaan seuraavaan 10-vuoteen. Ku tässä muutama aika sitten illankorvassa keittelin itelleni munia. No emännältä tuli kesken operaation mahtikäsky jotta "Nukkumaan, Nyt heti!" Jotenka seuraavana aamuna lenkkikamppeita päälleni kasaillessa kattelin keittiön lattiaa. Ja olin ihan varma että en mie ainakaan ole puolikasta kanamunan kuorta siihen jättänyt. Kunnes noin sadasosasekunttia myöhemmin tajuntaani mäiskähti illallinen kanamunan keitto kuin märkä sukka. Siitä rupesin zoomailemaan hellaa ja sehän oli aivan jumalattomassa sotkussa. Kaikki vedet oli haituneet ja kanamunat  rähjähtäneet komiasti seinille ja osa oli palaneet karrelle. Voi sitä dunkkista...Noooh eipähän tartte enää ruokaa paljolti laitella.

Tänään on sit ohjelmassa pitkä lenkki. Varmaan jotain 35 km,  saas nähdä. Onneksi toi keli alkaa olla jo inhimillisissä lämmöissä, niin ei tartte ihan läkähtymispisteessä ravata. Tää viileneminen onkin taas palauttanut, mun unet takaisin. Eilenkin otin päikkärit illalla 18-23 ja rupesin sit nukkumaan jotain 01-9.30. Elikkäs univajeesta ei tällä suunnalla kärsitä enää. Illalla lisää, jos jaksan.