Eilinen meni taas parin lenkin voimalla eteenpäin. Taisinpa vähän ruhoa kiduttaa tyhmillä raudoillakin -ihan pikkuisen kidutin, jos sitäkään.

Alkaa vissiin määrääkin olla sen verran, että Readerkin on tyytyväinen, vaikkakaan enhän kyllä juokse yhtään metriä kenenkään muun vuoksi kuin itteni PERKELE. Ja sitäpaitsi enkä kyllä tee YHTÄÄN mitään muutakaan kenenkään muun vuoksi paitsi tietty ITTENI, ku on niin HELVETIN mukavaa olla itsekeskeinen KUSIPÄÄ -se nimittäin sopii mun ruholle.

Tänään olisi vuorossa kevyttä ahdistusta PeräBerberian raitilla, kunhan vain saan homeisen PERSEENI nostettua tästä penkiltä. Viimeisin ahdistus-kokemus oli sen verran syvältä HANURISTA, jotta pikkuisen pitää tarkemmin nyt katsoo noi kahvin ryystämiset yms häröilyt. Muuten menee vähän maku tähän jaloon lajiin.

Kävimpä muuten eilispäivänä parturissakin, ja nyt on kuontalo niin SAATANAN iljettävän näköisellä takatukalla varustettu, jotta loppuu se pitsisten stringien radalle mättäminen PERKELE.

Oli miten oli, nyt loppu raportointi elostani tähän...