Joutsenossa suoritetun treenin jälkeen kävin ottamassa kortisonia akilleksen sekä kantapään tietämillä olevaan limapussiin. Sehän oli vihoittellut edelliset viikot ihan kohtuullisen huolella. Muutaman huilipäivän pidin, että kemia tekee tehtävänsä ja alkaisi parantamaan damageja.
Vissiin kortisoni sen vertaa potki tulehdusta tieltään, että kipu oli siirtynyt kymmenen senttiä ylemmäs ja suoraan akillesjänteeseen. Tästähän ei tunnetusti hyvä heilu; suorien akillesvaivojen kanssa en jopa minäkään käy pelleilemään. Päätin ruveta viettämään ylimenokautta ja jättää Vantaan väliin.
Metsästelin ja grillailin Pohjois-Arjalassa maireana. Joskaan tämäkään harraste ei oikein ottanut tulta siipiinsä, sillä vettä satoi lähes joka päivä, sekä sankarikoirani Olli ei halunnut toimia oikeen huonostikkaan. Koiran toimimattomuus johtunee runsaasta karhukannasta yhdistettynä rohkeaan sankarikoiraani, joka pelkää lähes ihan kaikkea metsänelukoita pl jänikset ja siitä pienemmät otukset.
Kevyttä n. @5.00 hölkkää pystyin muutamina päivinä tekemään noin 10km määrässä, ja yleensä sikäli matka meni lähemmäs 12km, niin alkoi tuntumaan akilleksessa epämiellyttävää kipuilua, joten lenkit oli parempi pitää lyhkäisinä.
Sitten itse asiaan:
Tiimi lähtee kokonaisuudessaan Vantaalle ja itse vielä arvon lähdenkö vaiko enkö lähde. Minua ei kiinnosta tippaakaan hiippailla tunteja kisapaikan tuntumassa toppatakki päällä, sekä kelloa pällistellen ihmetellä kuinka muut juoksee kuola rinnalle valuen.
Sinänsä viimeisien päivien aikana jalka on näyttänyt sen vertaa paranemisen merkkejä, että ehkä teippaamalla saattaisi kestääkkin maratonin lunkuttamisen. Toisessa vaakakupissa painaa, se että kauden tärkeimmät treenit jäi välistä, eikä suorityskykyä ei saanut nostettua laisinkaan kuten ajattelin, itseasiassa ylimenokauden viettäminen makoilun sekä metsästyksen merkeissä laski kulkuani huomattavasti.
Minä en ole enää vuosiin uskonut Heikkisen lanseeraamaan "pöljään päivään". Olen pitänyt ja pidän sitä surkeana itsensä tuntemisena, paskana valmistautumisena ja huonosti suunniteltuna sekä toteutettuna harjoitteluna. Joskus vielä siihen uskoin, sillä menneisyydessä itselläkin on sattunut muutamia hyviä kisoja odotuksiin nähden. Jälkikäteen analysoimalla olen tullut siihen tulokseen, että asioilla yleensä on syy/yhteys. Silloin vain on ollut tuuria matkassa ja olen vahingossa tehnyt oikeita asioita oikeaan aikaan. Harjoittelet hyvin ja järkevästi, niin tulee hyviä tuloksia kapasiteettiin nähden, teet sen huonosti/tyhmästi niin tulokset ovat huonoja. Mielestäni hyvin yksinkertaista.
Uhosin tavoittelevani Vantaan maratonin voittoa, ja näillä spekseillä pitäisi sukkuroida itsensä sellaiseen hurmostilahan, että voisi lähtöviivalla asennoitua sillä asenteella, että kyllä minä hoidan tämän paskan. Tässä tilanteessa sellainen tulee olemaan hankalaa. Toisena vaihtoehtona olisi, jos antaisi kerran omalle ylpeydelle periksi, ja lähtisi ihan fiilistelemään, sekä tekisi sellaisen fun run tyyppisen hyvänmielen juoksun. Tälläisiä asioita mietiskelen puntaroidessani osallistumista.
Tuskin kuitenkaan viivalla minua fun run hengessä tulette näkemään, mutta jälkikäteen paskan juoksun jälkeen voin toki valehdella sujuvasti, että kunhan tässä vain fiilistelin.
Hieman toki VITUTTAA, että jonkin verran olen nähnyt vaivaa asian eteen, että Vantaalle lähtiessä ei tarvitsisi sössöttää selityksiä jo etukäteen. Olen kuitenkin vertaa löysemmällä asenteella treenaamiseeni suhtautunut, että ihan hyvä matka on ollut tähän saakka, vaikka päämäärä näyttääkin saavuttamattomalta tällä kertaa.
Kommentit