Nyt ei puhuta Kamiksesta.

Olenhan joskus nuoruudessani miettinyt/seurannut vanhojen kääkköjen treenamista melkoisen huvittuneena, varsinkin niiden kääkköjen jotka kertovat kuinka paikkoihin kolottaa ja ei enää PYSTY ja jaksa. Mielessäni nuoruuden uhmalla olen ajatellut; "puhtaasti motivaation puutetta, jos vain haluaa, niin eihän paikat voi OIKEASTI olla niin kipeenä etteikö paria lenkkiä päivässä voi hoitaa, ja tietty vielä niistä vähintään toista kovana tahi puolikovana".

Pari päivää sitten hokasin, etten itse ole pystynyt treenaamaan ilman kipuloita, vissiinkään myöskään YHTÄÄN  treeniä viimeiseen 3 vuoteen ja lisäksi olen melkoisen Aimo poika tilittämään kapuloiden klesaantummisata kaikille halukkaille kuulijoille SAATANA. Tätä nerokasta tajuamista ynnälleissäni mieleeni välähti, että olen tainnut saavuttaa ns vanhan kääkän tason. Nykyisinhän voin voivotella huonot tulokseni pelkästään rikkinäisillä ja kipeillä paikoillani PERKELE.

Viimeiset kolme vuottahan ovat olleet vaikeita, siltikään en ole (omasta mielestäni)halunnut antaa periksi, saati käydä kääkköjen tahi voivottelijoiden kastiin, mutta mitenpä tässä kävikään SAATANA. Mielessäni mietiskelin jutellessani vieläkin vanhempien kääkköjen kanssa, että ainakin ns tekosyyt omaan epäonnistumiseeni ovat ainakin vimpanpäälle valmiiksi mietittyinä PERKELE.

Noin kymmenen vuotta nuorempi FG istui olkapäälle, ja kävi nauramaan mun vasempaan korvaan(huuto_yrjö_naurua): " sinustakin on tullut vanha kääkkä, tahi sitten sulla ei olekkaan enää motivaatiota tähän hommaan!!"; Uskottava se sitten on!! -JOMPIKUMPI...

Aamulla 6km keveetä ruskoilla, illalla vr+rento/reipas 21+"vr".