Viime yönä nukuin kuin tukki. Aamusella tuntui, ettei millään saa raahattua rujoa ruhoa ylös sängystä. Vajaata kymmenen kummiskin pakotin itseni ylös, enkä varmasti muuten olisi vielä silloinkaan noussut, mut sattui tulemaan sen vertaa armoton nälkä.

Nakkasin aamiaisen tuulensuojaan ja rupesin värkkäämään kaikenmoista joutavaa. Saatuani hommailukiintiön mielestäni tarpeeksi täyteen, katsoin ajan olevan sopivan lähtee tiestölle lätkyttelemään. Nakuttelin keveetä lenkkiä reilummalla kävellä ja riuhdoin ruskoja sopimmoolleen. Kotiin tultua tein perushuollon ruholle kuin juoksuvermeillekkin.

Jonkin tovin perästä kävi kotona kuljailu tympäsemään sen vertaa ramakalla kädellä, että läksin vähän hiimailemaan kylille. Kiertelin kauppoloissa, kävin punttisalilla kaffetta riipomassa ja pistäydyin vielä tatuointisalilla vähän tiedustelemassa.

Ei JUMALAUTA, justiinsa hokasin ettei näissä päivän tekemisien kertailemisissa ole HEVONVITUN järkee.