Kävin viime viikolla läiskimässä pm kympin parikkalassa. Siellä tuntui juoksu melkoisen vaivattomalle ja parantelin ennätystäkin omalla vedolla 31:55:een. Kisan jälkeen tuntui, että kondis olisi vähintääkin kohtalainen ajatellen SM maratonia (vrt Keravalla viikkoa ennen Tukholmaa 32:50).  Seuraavana päivänä tuli flunssa ja vire juoksuun katosi melko tehokkaasti.

Elättelin toiveita, että meikällä olisi niin super-ihmisen ruho, että tollainen pikku flunssa vain herkistäisi kulun. En viittinyt olla starttaamatta SM-maralle, sitäpaitsi nää kinkerithän järjestetään vain kerran vuodessa.

Jyväskylään saavuttuani, Säipän kommentit olivat luottamusta nostavia. Tää kenian lahja suomalaiselle kestävyysjuoksulle käveli vastaan ja sanoi, että näytän kuin en olisi nukkunut 3 viikkoon. Hetken perästä Attekin tuntui olevan lähes samoilla linjoilla. Lisäsi tokkiinsa: "eihän sulla oo pelkästään PASKA kunto, vaan oot kyllä muutenkin ihan PASKA". Yltiökorrektin akateemikon suusta melko nohevasti heitetty PERKELE.

Alku sämpälykset tuli heitettyä oikein KUNNON häröily meinigillä. Olin nimittäin vaatesäilytyksessä, ku viheltivät pilliin. Miehän luulin, että lähtö on justiinsa käsillä. Melkoisella ryminällä jouduin viivalle juoksemaan, mut se pilliin vihellys oli merkkinä vain siihen, että starttiin on 5 minsaa.

Startti tapahtuu ja heti ekoista kilometreistä alkaen tuntui, ettei vire todellakaan ole kohdallaan. Kovasti jouduin tekemään töitä pitääkseni vauhdin 3:30 kanturoissa. Pari viikkoa sitte 21km treeneissä tämä kyseinen vauhti tuntui ihan yhtä keveelle kuin kaljan juonti.

Läiskin menemään ja 7-8 km kohdalla oli ihan selvää, ettei tänään pysty juoksemaan tarpeeksi kovaa. Jalat eivät olleet väsyneet, eikä muutenkaan tuntunut kinnaavan, mut juoksu ei vain ollut helppoa. Päätin juosta maaliin ihan tuntemusten mukaan, eikä mistään raastosta voida puhua.

Polkupyörällä liikkuvalta poliisilta yritin kinuta sakkoa alinopeudesta tai edes kirjallista huomautusta, mut ei kuulemma VIELÄ ole aiheellista. Omasta mielestä kyllä enemmänkin kuin aiheellista SAATANA.

Kannustusta omalla nimella sain enemmän kuin koskaan ennen, ja pakolliset läski huudotkin raikoivat iloisen rytmikkäästi Jyväskylän kaduilla.

En osaa edes olla hirveän pettynyt tähän PASKAA suoritukseen, sillä odotukset flunssasta johtuen eivät olleet hirveän korkeilla. Enkä saanut jalkojakaan menemään hirveän kipeiksi tän kisan tiimoita. Muutaman lepopäivän kummiskin otan, että saan paranneltua tän flunssan lopullisesti pois.

Kausi oli tarkoitus läsäyttää pakettiin tän kisan jälkeen, mut vielä aion startata Vantaalla ja nähtävästi täydelle matkalle. Siellä juostaan ihan treeni henkeen hauskanpidon merkeissä. Jos sattuu että kulku olisi jonkinmoista, niin katsoo sit miten malttaa.