Aamusella kävin taas pikkuisen ulkoilemassa, illalla ei tule käytyä. Melkein suunnitelmien mukaan elellään, nimittäin tälle viikolle ei ollut ohjelmassa minkään sortin harjoittelua. No pakko vähän hölkkäillä kummiksin, ku tulee muuten ihan HELVETIN sairas olo, varsinainen mökkihöperyys.

Muutenkin oon melko pitkälle maannut vain sängyllä ja syleskellyt kattoon, tuntuu ettei mitään viittisi ruveta tekemään. No tää asia korjaantunee nopeemmin kuin arvaankaa, sillä pitäsi lähtee pikaisesti tukkimetsään kaatamaan sahapuita, sitten sahuuttaa ne laudoiksi, taaplata, jonka jälkeen niitä voisikin ruveta takomaan vanhan Nissilän kattoon PERKELE. Tälläisen master planin iskä oli mulle tehnyt. Ihan niinkun tässä kattoon syljeskelyssä ei mulla olisi tarpeeksi hommia SAATANA.

Onneksi maanantaina on paluu arkeen ja ruvetaan värkkäämään elämää harjoittelun parissa. Sitten voi jo ajatukset vähän kirkastua ja samalla mielikin tyyntyä.