Ei VITTU, vaan olisi kyllä mieleni tehnyt jättää tämäkin blogaus kirjoittamatta, mutta kommentti-lootassa lupailin päivitystä, niin lupauksethan on pidettävä.

Asiaakin olisi jopa jonkin verran raapustettavaksikin, mutta tiiättehän työ, kuinka työlästä meikällä on näitä täydellisyyttä hipovia ajatuksia muuntaa tekstimuotoon, joten saattaahan tämäkin juttu jäädä melkoisen vajakiksi. Eipähän sekään menoa haitanne, sillä pitkällehän nämä sepostukset ovat tähänkin saakka olleet melkoisen tynkiä ja vajakkeja, joten karmivaa muutosta ei tule tapahtumaan PERKELE.

Nyt ku näinkin puujalkaisesti, taivaanrantaa maalaten, tahi aasinsiltaisesti  olen taasen saanut sanallisen kirstuni raolleen, niin eiköhän käytäne asiaan.

Tärkeimpänä pointtina ilmoitan, jotta huomenissa olisi tarkoitus käydä työterveyslekurilla. Holy missioni on mankua sekä kerjätä itteni jonkimoiseen verikoekuvaukseen. Olen ruvennut vahvasti epäilemään, jotta ruhossa saattaa olla jonkinlainen tulehdus, ku kovista treeneistä palautuminen tuntuu kestävän melkoisen pitkään, eikä oikeen muutenkaan kovillatehoilla tunnu juoksu mitenkään perus-linnumaidolle.

Saattaapihan olla veriarvoissa muutakin häikkää, sillä enhän koskaan ole ollut mikään kävelevä hapenottoautomaatti. Hemoglobiininihan ovat maksimissaan siinä 135 kantissa ja heikoimmillaan 110 pinnoissa, joten voisi kyttäillä ollaanko pistetty uudet pohjat taas kehiin. Kummiskaan kroppa ei normitilassa missään nimessä ole.

Nyt kummiskin ollaan jo siinä vaiheessa suunnitelmia edetty, että todennäköisesti rupeen kevään ensimmäisiä kisoja kylmän viileesti skippailemaan, sillä en pysty pääsemään itseäni tyydyttävään kuntoon millään.

Eilen olin iltavuorossa duunissa klo 22:een, joten luuserimaisesti säästelin kroppaani, ja jätin heräämättä klo 4:00, jonka seurauksena aamulenkki jäi välistä. Töiden jälkeen kävin salilla lihaa kasvattamassa, ja päikkäreiden jälkeen veivailin 16km ruskoilla.