Meikäläinen on kaivanut itseni sen vertaa julmaan depikseen tästä vaa'an viisarin näytöstä, etten hirveesti jaksanut päivitellä Iliman aikusia juttuloita(mie en VITTU ejes tiiä mitä edellinen tarkoitaa, mut jossakin päin Suomea on tollainen sanonta). Tietysti olen treenaillut suht tiiviisti, sekä kanin ruokaa mässyttänyt hullun raivolla. Vaa'alle en ole hirvinnyt käydä uudestaan hyppäämään, menee vielä ruojasta jouset poikki SAATANA.

Treeneissä on ollut VITTUMAINEN vaiva ollut viimeiset pari kuukautta, ku keuhkot rohisoovat ja HELVETISTI limaa tuntuu olevan puoleksi irralleen rööreissä. Vielä kokonaansa eivät tunnu haluvan irti lohjeta. Tulee sellainen kätevä tukehtumisen tunne, mut jospa tässä parantuisi muutaman päivän tahi viikon sisällä. Olisiko se sitten mykoblasma tahi joku sellainen. Totuushan on, ettei kestävyysjuoksijaksi ennen lasketa, ennen kuin akilles on leikattu ja mykoblasma kärsitty SAATANA. Toivossa elän, että parin vuoden sisään meikäläisetkin voitaisiin laskea kestävyysurheilijaksi.

Viikon meinasin vielä hifistellä jonkinmoista treeniä, sitten tempasen viikon tahi parin lepojakson. Loistokkaan rock and roll tauon jälkeen aloittelen uuden PK-kauden. Kuulostaa ihan normaalilta tiestöntamppaajan perussetiltä, tahi näin vaalien alla persusetiltä, vai häh?!