Aamulla tikkana ylös siinä puolenpäivän PERSIISSÄ. Pari kourallista erinnäisiä lääkkeitä naamariin, kuppi pikakaffetta, puuro tulille sekä kananmunat mikroon. Päivänalku siis lähes normaalilla tyylillä.

Rupesin näppäilemään päivän ohjelmaa mielessäni ja tulin tulokseen, jotta ns aamutreeninä käyn tekemässä 1:20-1:30 keveetä soutua ja iltamassa rääkkään kuntopiiriä vähintään tunnin.

Salille sain ihteni raijattua homo-scootterilla ja saapastelin pukuhuoneeseen vaihtaa rytkyjä. Nakkelin ryijyt & releet niskaan ja lampsin soutukoneelle. Aivot narikkaan, korvalapuista PASKAA musaa täysille ja rankomaan ruhoa.

Veivailin tasaisen tappavasti ja VITUTUSHAN oli suhteellisen napissaan. Yritin mittarista kattoo ja mielessäni demostroida missä olisin menossa, jos juoksisin. Kuten arvata saattaa aikahan ei kulunut yhtään vauhdikkaammin.

Siinä tunnin kantturoissa tulin loppupäätelmään, etten kyllä ainakaan puoltatoista tuntia viiti veivailla, sillä olin inventoinut kaikki mahdolliset ajatukset lävitte ja tasan tuhanteen kertaan.

Mieleen jolahti eilisen illan puhelinkeskustelu idoli R:n kanssa ja siinähän taisi olla jotain mainintaa puolimaratonista soutaen. Päätin, että vetelen siihen puolimaratonin pyykille saakka ja lopetan rimpuilun tasan siihen SAATANA. Mittariin tuli 21,1km ja aikaa oli kulunut 1:20:23. Luultavasti muutaman minuutin pystyn vääntämään tosta pois, jos vain lähtisin kovalla asenteella vetämään ja pikkuisen paremmin levänneenä. On tämä sisäsoutu niin PERKELEEN jalo laji, pääsisipä taas juoksemaan...