Aamulla ennen töihin menoa kävin tiestöllä hölkkäilee 11 km. Suoraan töistä palattua, läksin niin kauniiseen syksyiseen päivään hölkyttelemään kohti Karhumäen urheilupyhättöä. Enpä ihan ehtinyt perille saakka, ku rupesi tulemaan vettä kohtuu SAATANASTI ja väliin jopa tuuleskeli.

Ravasin sitä HELVETIN kumikiekkoa elukan raivolla 7 *1000m, luonnollisesti VITUTUS oli kohtuu napissaan. Varsinkin hermonpäitä kaiherteli se, että shortsit olivat liian viileää vaatetusta semmoiseen keliin suhteutettuna.

Onneksi sentään kentänhoitaja oli lähtenyt hoitamaan perjantaipulloaan tyhjäksi, ettei ollut taasen siellä keuhkoomassa pää punaisena. Viimeksihän sen VITUN talidoomin hermoon tuntui melko ilkeesti juilauttelevan, ku Tero kuruutti pyörällä meikän vierellä kirittäen ja väliaikoja ottaen. Eikä sen SÄÄLITTÄVÄN raasun hermo pitänyt huonostikkaan, jos ajelee sen rakkaalla kentällä fillarilla.

Tero leimattiin välittömästi erittäin PAHAKSI ja vaaralliseksi kriminaaliksi, eli edustaa tätä nykyä kentänhoitajien mielestä kategoriaa: kansainvälinen-järjestäytynyt-rajanylittävä-moniala-nuorisorikollisuus. Niin siellähän se kentällä alkoi viime kerralla meille kiljumaan, mutta onneksi tuli siinä verbaali-ottelussa selkeästi hopealle. Tällä kertaa olin asennoitunut, että näissä karkeloissa uusin voittoni, vaikka sitten väkivalloin. Onneksi nyt selvittiin vähemmällä. Ei ne VITTU taida oikeesti tietää KUKA MÄ OON.