Eilen tuli käytyä jalkaleikkauksessa ja mielenkiintoinen projektihan se oli. Meikä oli päiväkirurgiassa norkoomassa siinä yhdeksän PERSIISSÄ ja täyttelin liput sekä laput valmiiksi. Sairaanhoitaja kertoi, jotta taidan ollakkin ajallaan, sillä menee varmaan siihen puolen päivään, ennen kuin pääsen operoitavaksi. No, arvasinhan sen ja varasin läppärin viihdykkeeksi.

Rakentelin siihen sopivan huvikeskuksen, jossa pystyin rentoutumaan reteesti, eikä mua muutaman tunnin odottelukaan saanut VITTUUNTUNEEKSI, sillä on tätä sinällään jo odoteltu. Onneksi satuin vielä löytämään aukinaisen wlanin, joten leffatkin alkoi pyörimään ilman suurempaa lagausta.

Tunnin jälkeen sairaanhoitaja kävi pyytämässä juttusille ja siinä keräiltiin suurin osa koruista, pikkuisen kyselykaavaketta ja tärkeimpänä jalan sheivaus. Tämän jälkeen takaisin viihdekeskukseen linnoittautuminen ja leffat pyörimään. Jonkin ajan jälkeen alkoi jo nälättämään, ku illalla olin syönyt edellisen kerran, mut ei onneksi oikeen pahasti.

Varmaan tunti sairaanhoitajan keskusteluista juttelin leikkaavan kirurgin kanssa ja vaikutti yllättävän pätevältä, niinkuin ennakko-odotuksiin verrattuna. Katteli jalkoja ja samanmoisia syitä epäili akilleksen ongelmiksi, kuin itsekkin olen vuoden aikana saanut syyksi(supinaatio). Kyseessähän täytyy olla vähintäänkin HELVETIN viksu kaveri, koska sattuu olemaan samaa mieltä kanssani.

Muutenkin oli sinällään pätevän tuntuista, kun nappasi jänteestä kiinni ja paineli aikansa todeten; "vaikka magneettikuvissa repeämää ei näy," (tökkäsi sormella VITUN kipeeseen paikkaan) ja jatkoi: "tuossa epäilen sellaisen olevan" . Jostain kumman syystä en kyseenalaistanut tätä diagnoosia YHTÄÄN, kuten yleensä noin 90-95%:sesti lähes jokaisen lääkärin diagnoosille teen (PeräBerberiassa on kyllä pari lääkäriä, kenen diagnoosit mukisematta uskon, vaikka ei olisikaan sama diagnoosi omani kanssa). Kirurgi kertoi, jotta leikkauksessa sitten näkyy oikeasti osuiko "arvaus" kohdilleen, mut kuulemma paranemisaikaan sillä ei pitäsi olla vaikutusta. Muutenkin toipumiseksi suositteli "agressiivista" parannusmetodia, ja minä jos kuka tiedän miten kropalle annetaan aktiviteetteja.

Tämän keskustelun jälkeen palasin viihdekeskukseeni luottavaisena. Kerkesin katella muutaman elokuvan ja myönnetään, jotta siinä vajaata kolmen aloin olla HIEMAN huolissani. Päiväkirurgia lopettaa kuudelta, ja varmaan siinä viideltä pitäsi olla kaikki kursittu, sikäli meinaavat meikäläisen potkia saman päivän aikana pihalle. Heti kolmen jälkeen tulikin kutsu saliin. Meikäläinen marssi sinne ja täytyy myöntää, jotta innolla odotin nukutusaineen vaikutusta.

Hoitivat järjestelyt kohdilleen, muutamia tarkentavia kysymyksiä ja myrkyt suoneen. Meikäläinen mietiskeli, jotta katotaan kuinka kauan pystyn sinnittelemään hereillä. Tuntui kuinka aineet kulki olkapäässä, sairaanhoitaja sanoi jotta vedä henkeä syvään kolme kertaa. Hengitin noin kymmenesti syvään, alkoi tuntumaan hieman rennolta ja flam. Seuraava ajatus on, kun kirurgi alkaa herättelemään. Mie siihen jotta: "mitä VITTUA? siinäkö se oli, joko homma on muka ohitse". Kuulemma jalassa oli pieni pystyttäinen "arpeutunut" repeämä(jänne halki) sekä kiinnikkeitä. Arpeutuneen repeämän korjasivat ja kiinnikkeet poistivat, kaikki oli kuulemma mennyt ok. Kyselin jotain, mut ei niissä aineissa kaikkia juttuja muista. Sen muistan, jotta kellohan oli 16:45.

Krapulan ammattilaisena, nämä lääkeaineet eivät suuremmin mulle "oloja" aiheuttaneet, ja olinkin jalkeilla hieman yli viiden. Söin ja lähdin kotimatkalle noin 17:30 kirjalliset kuntoutusohjeet kainalossa. Kotona sohvalle ja leffat pyörimään. Leffoja kattelin aamukolmeen kunnes jaksoin kyynärsauvoilla yläkertaan nitkutella. Äsken heräsin, ku hieman jalkaa jomottaa.

Nyt pikkaisen tympii tämä sohvaan juurtumis-talkoot. Jalka on sen vertaa hellänä, ettei tule mieleenikään varata sille esim painoa vielä ollenkaan. Katellaan ja ihmetellään SAATANA.