No nyt on sit nollattu tilannetta. Elikkäs voisi hieman spekulointia aloittaa. Elikkäs Joutsenoon sit läksin veivaamaan maratonia. Olosuhteet hyvään juoksuun olisi olleet lähes täydelliset. Hyvä reitti, suht hyvä keli(hieman liian lämmin) ja kisapaikka on lähellä kotia. Eli lähes stressittömästi pääsin kisomaan. No vatsan kans olin tietty tapellu ja niin eespäin. Hirveesti en uskaltanut enää edellisenä illalla syödä enkä oikeen juodakkaan, ku pelkäsin jotta jäävät mahaan painamaan. Aamiaiseksi heitin mustikka keittoo ja pari buranaa.

No kisapaikalle pääsin ja siitä starttiviivalle. Tietty vaatteiden vaihdon ja etukäteisspekuloinnin jälkeen. Mulla oli taktiikkana kahtoo joku hyvä peesipaikka ja repiä sitä vauhtia. Markolle sanoin jotta jos vatsa kestää juosta niin varmaan teen ekalle puolikkaalle oman ennätyksen. Kuulemma typerä taktiikka...ja vitut oo. Mun mielestä se on IHAN hyvä taktiikka. Nimittäin jalat ja on paremmassa iskussa kuin koskaan ennen.

Joka tapaukessa läksimme startin jälkeen matkaan. Nooh olihan se vauhti ihan suhteellisen rapsakkaa. Ekan juomapisteen skippasin. Ja vauhti oli ihan miehekästä, mut juoksu tuntui hyvälle. Vetelin Raittilan, Utriaisen ja Luodon peesissä. Kilometrit plakkariin ja juomapaikoilla otin vähän täydennystä.  19 km:n jälkeen alkoi tuntumaan energioiden loppumisena ja vetelin sit 26:iin km:n kunnes oli niin epätodellinen olo jotta päätin heittää pyyhkeen kehiin.

Tähän paskaan juoksuun löytyy hyvä syy omasta typeryydestä. Lähdin valmiiksi vajailla energia varastoilla aivan liian kovaa vauhtia vetämään. Mut ehkä mie viisastun. Kummiski maraton on aika pitkä matka. Enpä jaksa tästä reissusta tämän syväluotaavampaa juttua laittaa. Ehkä sit joskus toisten. Tässä pitänee vielä vähän muuttaa syksyn suunnitelmia, mut niistä sit myöhemmin.