Pikkaisen pitäsi varmaan aktivoitua myös tälle virtuaalisen paskanjauhamisen saralle. Viimeiset vuodet ei ole hirveästi ole jaksanut kirjoitella, kun elämässä on ollut hieman tähdellisempääkin mietittävää kuin joutavanpäiväinen tarinointi netissä, joten luonnollisesti tämän päivittäminen on silloin jäänyt.

Kaikkihan tietysti tuumiivat päänsä puhki, että mikä HLEVETTI muka voisi olla tähdellisempää, kuin voivotella PASKAA kondista ja kipeitä paikkoja blogissa. Kerronpa teille salaisuuden - on niitä tähdellisempiäkin asioita.

Ainakin itellä lensi kohtuu mutjakasti PASKAA tuulettimeen vuonna 2010, kun möin kämppäni muuan KUSIPÄÄ pariskunnalle. Yrittivät KUSETTAMALLA saada multa taloudellista hyötyä, tai jotain sen kaltaista vilunkipeliä oli kovasti heillä mielessä. Vissiin heillä meni erittäin pahasti palkokasvia nenään ja perustuksissa käytettävää kabilaarisoraa vaginaan, kun olisin halunnut heidän syytöksilleen todisteita sekä hieman kustannusarvioita jne. Vissiin säälittävä habitukseni sai heidät sen vertaa pyhään raivoon, ja halusivat julistaa varsinaisen jihadin pääni menoksi. Nämä PERKELEEN KUSIPÄÄT halusivat tilanteen PERKELÖITYIVÄN niin, että asiaa piti käydä setvimässä Korkeinta oikeutta myöten. 

Tätä lakihivakkaa olen hoitanut suhteellisen isolla pieteetillä vuodet 2010-2016, niin eipä ole oikeen motivaatiota herunut sitten tänne asioita vuodattamaan. Vielä kun yrittää tuottaa edes jotenkin lakiopillisesti ymmärrettävää tekstiä, niin eipähän sinne tämän sivun kaltainen ajatuksenvirta sovi oikein huonostikkaan. Joutu nimittäin tälläinen kouluja käymätön nahjus välistä, jopa hieman fundeeraamaankin. Varsinkin kun panoksena oli loppujen lopuksi laskentatavasta riippuen tuollainen 300-350 000 euron menoerä, nii kyllähän sitä välistä psyyke oli kovilla. Kysymyksessä kuitenkin käytännössä oli se, että olenko ulosotossa: a) loppuelämäni b)x-määrän vuosia c)en ollenkaan.  Tästä hivakasta voin joskus kirjoitella vähän syväluotaavammin, kunhan saan jäsenneltyä ajatuksiani tarkemmin.

Tämän kaiken PASKAN keskellä jaksoin vielä vuosien 2010-2014 välisenä aikana vielä jotenkin treenatakkin, ja yllättävän kovalla intesitettillä sekä motivaatiolla. Tästä ajanjaksosta elämässäni olen kyllä sisäisesti ollut ylpeä, sillä ajanjaksolle sattui aika paljon vastoinkäymisiä, ja sain kuitenkin pidettyä hommat suht hyvin läjässä. Kuitenkin tälle aikavälille sattuu oikeudenkäyntiä, akilleksen repeäminen, avioero sekä kaikkea muuta pikku kränää ropassa, silti psyyke kesti vedellä soutulaitetta korvaavana kuin aikapojalla, sekä tulihan sitä tiestölläkin viihdyttyä.

Joskus 2014 alkoi tuntua, että en oikeen ole sydämelläni mukana juoksentelussa, joten päätin siirtyä puhtaasti hölkkäämiseen. Olen kuitenkin sen luontoinen, että jos treenaan, niin yritän treenata kunnolla, tai parempi sitten on parempi olla treenaamatta ollenkaan. Muutenkin näillä tehoilla ja määrillä mihin olin tottunut, niin kyllähän se vaatii sen vertaa omistautumista, että parempi sikäli sydänkin olisi ihan oikeasti mukana. 

Tuon hölkkäämispäätöksen jälkeen kävin kyllä salilla, uin, soutelin hieman sekä jonkinmoista juoksunomaista liikehdintäänkin harrastelin. Viime aikoina on tuntunut, että kyllä sydän vaatisi enemmän tiestöä ja vähemmän junttipunttia, niin ajattelin josko sitä vähän alkaisi kurmoottamaan ruhoa tiestöllä. Yritän ainakin ja katsotaan mitä tästä tulee. Taso maratonille on sub 3.10-3.15, ja hauskaahan se on nähdä, miten tämä läski lyllertää menemään.

Suunnitelmissa olisi juosta HCM:llä ja Vantaalla syksyllä. Vihaan HCM:ää enemmän kuin mitään muuta maratonia Suomessa, mutta ForrestGuurin tiimi lähtee isolla rintamalle sinne, joten joudun uhrautumaan sen puolesta. Todennäköisesti siellä ei vielä kaksisesti kulje, mutta Vantaalle aion treenata sillä asenteella, että yritän voittaa siellä koko PASKAN. Kaikkeahan sitä voi sattua ja tapahtua, eikä tälläiset julistukset vielä pokaalia käteen tuo, mutta turhaanpa sitä on lähteä nöyristelemäänkään - sehän ei yleisesti sovi tyyliini.

Tietty tällä hetkellä natustelen antibioottikuuria poskiontelontulehduksen tiimoilta, joten treenaaminen on hieman keveähköä, mutta tälläinen palauttelujakso sattuu kuin suutarin näppi sian PERSEESEEN tähän saumaan.

En jaksa oikolukea tätä PASKAA, koska näkyy olevan ihan liian pitkä tarina. Ehkä oijon sen myöhemmin; ehkä en.