Viime yönä olin duunissa ja ehdin siinä vilkaista noita vanhoja kirjoituksia. Huomasin, että olin kirjoittanut hyvin pitkälle kaikesta negatiivisesta mitä elämän polulle sattuu. Elikkäs olen täällä enimmäkseen kitissyt kuin pikkutyttö SAATANA.

Mut kirjoitanpa tähän väliin jotain, mikä on viime aikoina saanut minut hymyilemään. Tärkeimpinä asioina pidän lonkkakipujen vähenemistä. Elikkäs lonkkakivut ovat vähentyneet viimeisen 2-3 päivän aikana. Niin että luulenpa, jotta viikonpäästä kivut ovat vain vittumainen muisto menneisyydessä.

Toisena hyvin merkittävänä asiana pidän vatsaa. Elikkäs viime talven, kevään ja alkukesän raastavat vatsavaivat ovat olleet pois kuukauden. Elikkäs pahoista vatsavaivoista kärsin viimeksi Paavo Nurmi puolikkaalla 1.7, mut sen jälkeen vatsan kanssa ei suuremmin ongelmia ole ollut. Tämäkin on tosi hyvä juttu. Toivottavasti ei enää tartte vatsan takia yöuniaan menettää.

Kolmas suht positiivinen asia on ollut työvuorolistat. Eli tämä jakso ja tuleva jakso näyttää töiden kannalta suhteellisen järkevästi suunnitellulta. Eivätkä ole niin tyyppillisesti perseestä revityn oloisia. Neljäs ja sekin on äärettömän tärkee asia on se, jotta emäntä on älynnyt pitää turpasa suht tukossa viimeisen 4 päivää. Eikä ole edes vittuillut, juuri nimeksikään....hmmm pitääsköhän tästä kummiskin jo huolestua? Pitää vain olla tyytyväinen tähänkin vähään...

Summa summarum: mun elämä ei ole ihan 100%:sta paskaa, vaikka se ulkopuoliselle siltä vaikuttaa ja kuulostaa. Kyllähän mie täältä muutamia positiivisia seikkojakin osaan kaivaa...ettei mee ihan pelkäksi kitinäksi.