Viime vuonna taputtelin kauden pakettiin Vantaan SM-maratonin jälkeen muistaakseni viikolla 41.  Pidin viikon 42 melkein kokonaan lepoa, taisin kummiskin muutaman keveen lenkin käydä hölkyttelemässä. Seuraavakin viikko olisi pitänyt olla lähes lepoa, mut ei mitenkään jaksanut makoilla, vaan rupesin tavoilleni uskollisena nakuttelemaan tasaisesti kilometrejä plakkariin.

Valmentajan kanssa oli ääriviivat suunniteltu kohdilleen, eli mitään maatamullistavaa muutosta ei ruveta tekemään. Muutamia pikku asioita korjaillaan, paria juttua testataan tulevan kauden aikana ja päämääränä 3:30min/km on tunnuttava todella helpolle, vaikka juostaisiin maan ääriin.

Viikosta 44 rupesin tekemään ohjelman mukaan ja kilometrejä tuli kerrytettyä maltilliset 155-165 väliin. Viikolla 49 oli perinteinen Kuopion puolikas ja siellä vedettiin pelkästään harjoittelun merkeissä, eikä kulku ollut tälläkään kertaa kovin lennokasta, kuten ei koskaan aikaisemminkaan.

Seuraavan viikon palauttelin 130km mitalla, jonka jälkeen  taas ruvetiin treenailemaan reilummin. Joulun tietämissä käytiin jo kopaisemassa lähellä 200km viikko annostusta ja eihän se tehnyt höpöäkään. Tietysti meillä oli rytmitykset sopivasti väännetty heti syksystä alkaen, että avainharjoitukset revitellään sopivin 2,5 - 3,5vrk väliajoin

Vuoden viimeisenä päivänä juoksin uudenvuoden juoksun PeräBerberiassa, eikä kulku sielläkään ollut kovinkaan mairittelevaa, johtuen PASKASTA kelistä ja kipeytyneestä lonkasta.

Lonkka ei kummiskaan ihan hillittömäksi mennyt, joten määrä alkoi tulla kohtuu mukavasti koneeseen. Vetelin siellä viikkoja suurinpiirtein mallilla 205-135-192 haminoilla, eikä annettu avainharjoituksista tuumaakaan periksi.

Viikolla 5  alkoivat lonkan tuntemukset ruveta rassaamaan meikäläisen nössöä habitusta, että ilmoitin valmentajalle: "tästä päivästä alkaen ruveetaan tekee korvaavia". Olihan tämäkin vaihtoehto käynyt jo meillä useastikkin mielessä, mut jääränä pitkitin päätöstä, sillä uskoin parantavani koipeni juoksemalla, kuten usein ennenkin.

Viikon 6 härösin sekä temppuilin kaikenmoista vesijuoksusta, uintiin, soutamiseen, kuntopiireilyyn ja nolona yksityikohtana myönnän, että taisinpa käydä sauvakävelimiäkin ulkoiluttamassa. Korvaavien holy mission oli treenata ajallisesti vähintään kaksinkertainen määrä AIKAA juoksuun nähden.  Loppuviikosta olin ihan henkisesti finaalissa ja rupesin miettimään, jotta mikähän olisi OIKEESTI hätänä. Rupesin henkisissä tuskissani hivelemään täydellisiä pakaroitani.  Hetken pakaroita hiveltyäni hokasin jotta PERSEESSÄHÄN on lihas HELVETIN jumissa, joka VARMASTI aiheuttaa mun lonkkavaivat. Välittömästi soitin lekurille.

Lekurille pääsinkin pikatahtiin ja jumitusta hoidettiin kortisoonilla, ja tämä ihme-aine päästi minut jo seuraavana päivänä normaaliin harjoitteluun käsiksi. Viikolla 7 nakuttelinkin naama virneessä räntä sateessa 180km.

Tätä auvoista tilaa ei kestänytkään kuin reilun viikon, sillä sitten päätti ruveta vaivaamaan mua juoksijanpolvi. Tämä viheliänen vaiva on astetta vertaa VITTUMAISEMPI kuin esim toi lonkakipu, sillä juoksut on sitä myöten taputeltu poislukien muutamia 100-200m yrityksiä. Toisin sanoen palasin niin ihanien korvaavien pariin viikoksi 9.

Nopeasti onneksi anaalisoin, että tämä vaiva johtuu jumissa olevista reisilihoista ja niitä venyttämällä/vahvistamalla olinkin jo iloisesti taas tiestöllä lallattelemassa viikosta 10 alkaen 150-190 km väliin olevia määriä.

Ei tänään enempää jaksa SAATANA.

Yövuoron jälkihoitoa kuntopiirillä ja keveellä lenkuttelulla -VITUTTAA moiset kauden jatustelut.