Tulihan eilen piipahdettua Pyhäselässä "avaamassa" kausi. Tai no, eihän mulla virallisesti kisakausi ole kuin 31.05 Tukholman maratonin muodossa, joten tämähän on vielä kilpailuun valmistavaa häröilyä. Kuitenkin tän kevään ensimmäinen juoksu-pyrähdys kisoissa tuli tehtyä, eikä se kyl varsinaisesti miltään pyrähdykselle maistunut. Melkein voisin tuntemusta kuvailla sanalla VITTUMAINEN, mut siltähän se pruukaa kauden ensimmäinen kisa yleensä tuntumaan.

Elikkäs lähdettiin ravaamaan tiestölle lähettäjän mahtikäskystä. Fincke, Roivas ja Pajunen lähtivät melko lujaa laskettelemaan alamäkeen, meikähän ei siinä kyydissä meinannut pysyä sitten huonostikkaan, olenhan ihan totaali SURKEA alamäkijuoksija. Tollaisen 5-10 metrin kaulan turvin kouhauttelivat ekaa kilometriä. Toisella kilometrillä vauhti tasaantui sen verran, jotta miekin pääsin völjyyn mukaan ja hyvin tunnuin pysyvän tahdissa mukana, ainakin siellä missä sain tasssun alle pitävää kohtaa haettua. Muutaman km jälkeen olin jo Ficken kanssa kaksin keulassa ja vauhti oli ihan napakkaa, ottaen kelin huomioon. 2-10km:n välin roikuin väkisin Fincen kyydissä, mut liukkaudesta kipeytyvä/jumiituva lantion- ja lonkanseutu ei antanut armoo, vaikka yritin kuinka kitua mukana. Välimatka kasvoi viimeisillä kilometreillä 11 sekunnin luokkaan ja maaliin saavuin toisena.

Kaikenkaikkiaan varsin ärsyttävää oli juosta lipeävällä askeleella, ja puuskittainen navakka tuuli kävi muutenkin mun herkkään hermoon. Tottahan olosuhteet ovat kaikille tasan samat, joten minkään sortin selittelyyn ei ole varaa, vaikka joskus vissiin tulee sellaiseen sorruttuakin VITTU.

Tänään aamulla 15 km keveetä, illalla hieronta ja huominen lepoo SAATANA.