VITTUSAATANA, läiskitäänhän tänne joku PASKA tarina, niin sitten saan olla 24 tuntia rauhassa juoksusta, sekä KAIKESTA urheilusta ylipäätään.

Tänäänhän oli meikäläisen taktisella operaatiolistalla pitkä lenkki. Totta HELVETISSÄ olin kukon kiekasun aikaan puuroo keittämässä pohjaan, sekä tirisyttelemässä läjää kanamunia karrelle. Läiskin sapuskat naamariin, ja sipasin vielä jälkiruuaksi HELVETIN ison kupin kaffetta kitaan, ihan vain lenkkinärästyksen turvatakseni SAATANA.

Aamiaisen päälle häröilin kotiaskareita, ja rupesin pikku hiljaa kasailee lenkkivarustusta silleen SOPIMOILLEEN otilleen.

Eihän sitä muuta tarttenna kuin kamat niskaan, CPU eli Central Processing Unit eli suoritin eli prosessori kääntää off-asentoon, ja antaa jalkojen takoa rauhaisaan tahtiin tiestöö.

Alkuun tunsin, että reidet ovat HELVETIN väsyneet, mut eipä noista kannata olla moksiskaan. Kyllä on taottu MONESTI väsyneemmilläkin reisillä. 

Nykyisin ei tule HIRVEITÄ kiksejä pitkien lenkkien veivaamisesta, kun vertaa kiksien määrään ja laatuun hölmössä nuoruudessa. Silloin vielä jaksoi tuumailla korpi-filosofiat, työasiat, naisjutut, treenit ja viime vuosina jopa tätä blogiakin olen kelannut, mut nyt ei enää jaksa, viiti saati kehtaa päätänsä rasittaa SAATANA. Vissiin oon kerinnyt inventoida ajatukset melkoisen tarkkaan lävitte 16 vuoden ja 100 000 km aikana, ettei enää joka lenkillä jaksa filosofioita heitellä. Nykyisin vain aivot narikkaan, lasittunut katse horisonttiin ja menoksi.

Lenkillä taoin aivot kankaalla, kuten jo edellisessä kappalleessa pohjustin, kunnes 23km:n kohdilla ylämäkeen noustessa, mun aivan täydellisen loistokaasti tyhjäämä pää, alkaa vastaanottaa SAATANALLISTA kipua vasemmasta polvesta. Piti oikeen pysähtyä tunnostelemaan, ettei vain iskenyt "hyppääjän polvi"(on nimittäin VITTUMAINEN vaiva). Muljuttelin polvilumpiota ylös alas, sekä painelin siinä lumpion alla olevaa jännettä, eikä suurempaa kipua tuntunut. Heti sen jälkeen jolahti mieleen, että noi reidet olivat melko väsyneet lenkille lähtiessä.

Pikkuisen venytystä etureidelle, ja kipu hieman lieveni. Loppulenkki menikin näppärästi, jokaisen mäen jälkeen etureittä venyttäessä, ja buffin kauluria kasvojen peitoksi nostellessa. Olisihan nimittäin hävettänyt VITUSTI, jos joku tuttu olisi nähnyt meikän veivaavan 4:40-5:00 vauhtia, hillitön raasto-irvistys naamalla SAATANA. Lenkille sain mittaa 38 km:a, aivan kuin olin taktisesta operaatiolistasta lukenut.

Siinä teille vodkaturisteille pälyiltäväksi Svetogorskin kartta SAATANA. Mie rupeen vaihtamaan N95:seen näyttöä, eli ei hyvä heilu taasen...