Jospahan venyisi kokoamaan viimeisen kauden tekemiset ja tekemättä jättämiset. Viimeinen vuosi on ollut melkoista myrskyä ja tasan kaikinpuolin.

Viime syksynä aloitin treenaamaan, kun olin palautellut Vantaan maratonilta. Muistaakseni taisin viikon tekemättä juurikaan mitään ja toisella viikolla lönkyttelin ihan perusvauhteja.

Treenaaminen alkoi suhteellisen maltillisilla vauhdeilla, tietysti määrää oli kohtalaisesti, mut väittäisin että niinhän mulla aina on. Sellainen sopii mun ruholle.Mie jaksa kaivella harjoitupäiväkirjoista sen tarkemmin kilometrejä saati vauhteja, joten joudutte nyt luottamaan mun muistiin.

Pari kuukatta treenattuani, kävin Teron kanssa vetämässä Lpr:n 7km testijuoksun, ja siellähän nakersin omaa kevällä juoksemaa ennätystäni 53 sekkaa pienemmäksi. Homma näytti hyvälle, sillä oikeasti kovia treenejä ei juurikaan oltu tehty, eikä tietysti mitenkään erikoisemmin kevenneltykään.

Joulukuun loppupuolella alkoi lonkka vaivaamaan melkoisen ramakasti. Vielä pystyin juoksemaan uudenvuoden juoksun, mut todella kipeällä koivella. Tammikuun puolella tulin siihen tulokseen, jotta nyt ei hermo kestä ainaista särkyä, vaan paree siirtyä korvaavien äärelle. Pettymys oli todella kova, sillä omasta mielestäni olin muuten paremmassa kondiksessa kuin koskaan. Muistaakseni jotain 6 viikkoa tahkosin kaikkea typerää(etupäässä sisäliikuntaa), ja välistä oli paikat sillä tolalla, että käveleminenkin teki tiukkaa.

Kävin muutamia kertoja Jarmo Tonderin luona fysioterapiassa, silloin elettiin muistaakseni helmikuuta ja vissiinkin SI-nivelen väänteleminen alkoi tehota. Huomasin, kuinka jalka kestää päivä päivältä enemmän juoksua.

Keväällä oli tarkoitus juosta maratoni, mut sen tietty skippasin, sillä harjoittelussa oli puutteita. Ajattelin siirtää maraton tavoitteet syksyyn.

Kevään kisat oli painotettu SM-maantietä silmällä pitäen ja Vuoksen lenkillä olikin kulku yllättävän hyvää. Vallankin ku mietin kuinka vähän olin sitä ennen päässyt juoksemaan. SM-maantielle valmistauduin normaalisti ja yllättäen valmistavaharjoitus kulki kovempaa kuin koskaan ja kohtuullisen luottavaisena lähdin Haminaan. Itse kisahan meni aivan reisille, ku vatsa krakas siinä 16km kohdalla. Harmitus oli vietävä sillä kertaa.

Maastotkin tuli juostua, mut niistähän ei pahemmin ole kerrottavaa, sillä en koskaan mikään maastojuoksia ole ollut. Maastojen jälkeen kävin tutustumassa Helsingin sydäntautiosastoon ja siellähän kellottivat pumpun siihen tolalle, ettei olisi rytmit yhtenään sekaisin. Operaatio oli vissiinkin onnistunut, sillä samanmoisia ongelmia ei ole sydämessä ollut.

Vajaata kaksi viikkoa operaatiosta, kävin sotilaiden sm-maastoissa ja siellä jälleen vatsaa väänteli ikävästi. Kulku olisi muuten ollut suht ok luokkaa. Sen jälkeen taisin käydä Forssassa ja tarkoituksena oli läsäyttää puolikkaan ennätys. Keli oli surkea ja kulkukaan ei ihan priimaa. Vatsa oli kisassa ihan sekaisin ja vielä lisäksi seuraavan vuorokaudenkin, joten sieltä jäänyt mitään positiivista mielikuvaa.

Forssan jälkeen tein muutamia kovempia harjoituksia, ja vissiin meni muutenkin lenkkivauhdit menivät sekaisin, joten keskinkertainen kulkuni tyssäsi siihen. Siitä menikin parisen kuukautta, ettei oikein päässyt vauhteihin. Vissiin jonkinmoista ylirasitusta. Näin olen sen mielessäni päättänyt.

Enpä oikein usko, että ylirasitus olisi tullut pelkästään harjoittelusta, sillä sehän oli ihan samaa kuin ennenkin. Tällä kertaa vain en pystynyt handlaamaan kokonaisrasitusta. Olihan siinä alkukesästä kohtuullisen kova stressi asunnon vaihdosta, muuttuneesta parisuhde statuksesta, ja kirsikkana kakun päälle vielä elooni sattui melkoisen messevä työputkikin. Olisi silloin pitänyt tajuta vähän löysätä, mut näköjään ei aina rohkeus moiseen riitä. Toisekseen olenhan aina pitänyt itseäni niin kovana, ettei meikän fysiikkaa mikään horjuta, näköjään olen erehtyväinenkin.

Loppukesään sain vielä sopimaan tämän akillesvaivan, niin mitäpä tässä enää voi sanoa?! Taisipa tulla täysikäsi, mut ensi vuonna kaikki on paremmin, sillä huonomminhan asiat eivät voi mennä.

Eipähän tämän enempää jaksa tästä kaudesta kertoa. Toivottavasti unohtaisin PERKELE.

Tarkemmin ku tätä rupee miettimään, niin onpa melkoista nillittämistä.

Aamulla 12km keveetä, illalla soutua tai juoksua.