Kalevan kisat tulee päin näköö, vaikka kuinka yrittää väistellä SAATANA. Pakkohan sinne on tietty osallistua, ku joku on meikät sinne näköjään ystävällisesti ilmoittanut. Yritin kyllä päästä takaoven kautta luikahtamaan mokomasta PASKASTA velvollisuudesta unohtamalla imoittautumisen. Nähtävästi seurassa tunnetaan HYVIN mun täsmällisyys ja asioiden hoitamiskyky, niin ovat varmaankin nimenneet mulle ihan virallisen HOLHOAJAN. Säälittävää mut vissiinkin TOTTA.

Hyvin olen kyllä valmistautunut tähän MAHTAVAAN etelän seikkailuun. Reissuhan tulee olemaan melkoisen kaukana mun kotipaikasta. Totuushan on se, että siellä etelässä meno sen verran HEKTISTÄ, jotta tälläinen ujo-poika pohjois-karjalasta tartee äärimilleen viedyn valmistautumisen, ettei tosipaikan tullen lipsahda ihan kaikki PASKAT housuun. Vähän saa aina mennä, ihan pikkuisen -tai SOVITAAN, jotta puolet saa lipsahtaa housuunkin, kunhan vain puolet pysyy sisuksissa.

Valmistautuminen kisarääkkiin on ollut kolmijakoinen. Ensiksi olen yrittänyt totuttaa vatsani eksoottisiin ruokiin, sillä etelässähän menee aina vatta kuralle -se on FAKTA. Toiseksi olen totuttautunut etelän trooppisen kosteaan ilmastoon. Kolmanneksi olen eliminoinut TÄYSIN jetlakin, eli aikaerosta johtuvan väsymyksen

Ton ensimmäisen elikkäs vatsanhoidon olen suorittanut seuraavalla ohjelmalla: Olen kurlannut  VÄHINTÄÄN litran päivässä suksien teflon luistovoidetta nassuun, ettei mitkään pöpöt pysty tartumaan mun herkkään vireeseen saatettuun kisakoneistoon. Siedätyshoitona käytin seuraavaa metodia; lounaan nautin räähkä-Riitan tavernassa, ottaen listalta päivän erikoisen. Se on niin HIRVEETÄ sotkua, etten vielä kertaakaan olisi tiennyt mitä sisääni kauhon, jos sitä ei menusta olisi erikseen lukenut. Tätä kulinaristista kokemusta en rupea tarkemmin erittelemään, sillä todennäköisesti kirjoituskykyni ja lukioiden mielikuvitus EI VOI yltää tarpeeksi lennokkaalle tasolle. Sen verran voin vielä tästä ruuasta valottaa, jos joku "elukanrääkkääjä" tarjoilisi vastaavaa apetta minkkitarhalla tuleville elitistien rotsi-kankaille ruuaksi, niin animalia, WWF, säteilyturvakeskus, greenpeace ja muut vastaavat eväiden hygieniasta kiinnostuneet järjestöt kävisivät kimppuun kuin sika limpuun SAATANA. Jälkiruuan olen nauttinut Daran Kebabissa. Siellä oon vetänyt joka lounaan päälle 5 kuppia sitä LOISTOKASTA tummaa paahtoo, jota on haudutettu ainakin 2 viikkoo kahvipannussa. Vatsa KESTÄÄ -se on jämpti.

Toisen kohdan olen pystynyt hoitamaan varsin kätevästi. Tottahan on, että etelässä on aina HELVETIN kuuma ja ILJETTÄVÄN kosteeta, näin olen maailman kansalaisilta kuullut. Ongelman ratkaisin helposti, nimittäin olen asentanut 11 kpl:tta ilmankostuttajia kämppään. Ne pistin puhaltamaan täydellä höngällä joka rakoon. Lattialämmityksen säädin tappiin, elikkäs reiluun 35 asteeseen. Sen verran jalkapohjia lattia kihelmöi, että porstuassa käyskennellessä paree käyttää släpäreitä. Muutenkin tää kosteus tuntuu tekevän puutalolle varsin kutaa, ku tapetteja ei tartte irroittaa(seuraavan remontin yhteydessa), nimittäin ne valuivat lattialle jo 1,5 viikkoo sitten, ja vesipisaroita tippuu tasaisena norona laipiosta, vaikka ulkona ei ole satanut pariin viikkoon vettäkään (ja ulkokattohan ei kummiskaan lävitte vuoda).

Yöt olen nukkunut lämpimässä saunassa, pilkkihaalarissa, huopakumisaappaissa ja talvimakuupussiin kääriytyneenä -saapahan PASKA ruho oppia kovuutta (saattaapa ensi kuussa tulla ihan asiallisen kokoinen sähkölaskukin PERKELE). Mitäpä sitä wannabe maratoonari ei tekisi Kalevalaisissa menestymisen tiimoilta. Treenithän olen TIETYSTI vetänyt tämän kesän toppahousuissa ja ukin vanhassa raappavillapaidassa. Mukavasti nahkassa hiki kihelmöi, mut eihän lämpö luita riko.

Kolmannen ongelman ratkaisuun olen käyttänyt aikaa sekä pikkuisen omaa maalaisjärkeilyäkin. Sehän on NIIN totta, että juoksusta ei tule YHTÄÄN mitään, jos sattuu olemaan jonkinmoisen aikaeroväsymyksesta aiheutuneessa kurimuksessa. Ja sekin on varmaa,  kun meikä lipsahtaa PeräBerberian rajojen ulkopuolelle, niin se tulee olemaan hillitön aikahyppy (ainakin 20 vuotta kehitystä eteenpäin). Tämän ajasta johtuvan jetlakin olen eliminoinut kehostani etukäteen seuraavasti; Olen muokannut elämänrytmini tasan 2 tunnin pätkiin. Nukun 2 tuntia ja olen hereillä 2 tuntia. Tätä olen harrastanut nyt jo 3 kuukautta, kroppani ei yhtään erota onko yö vai päivä, aina kulkee tasaisen varmasti vuorokaudenajasta riippumatta. Edellä mainitulla rytmityksellä olen täysin täysin saanut adaptoitua kroppani ulos lapsellisesta vuorokausirytmistä. Näin ollen voin vetää kovaa treeniä vaikka aamuyöllä klo 3 jälkeen, ja sen päälle ottaa pari tuntia palauttavia tirsoja.

Tällä ohjelmalla, jos ei pokaalia kotiin kanneta, niin melkeimpä uskaltaisin luvata syöväni hatullisen paskaa.

Elämä on HELPPOA, kun sen osaa.

Treenit: kevyttä.