Eipähän tunteet rinnuksissani ole aivan ÄLYTTÖMÄÄN sielun paloon roihahtaneet, siis kirjoittelemisen saralla. Olemattomasta velvollisuudentunnosta yritänpä TÄLLÄKIN KERTAA edes jotain puolivillaista PASKAA suoltaa.

Totuushan on se, jotta näinkin mairittelevalla introlla käy tekstin alustuksen voitelemaan, niin voitte JÄLLEEN odottaa sellaista kirjallisuuden klassikkoa; jotta voihan JUMALAUTA.

Päivät olen jyystänyt ohjelmalla treeniä, duunia, huoltoa, treeniä, duunia, treeniä, huoltoa jne, joten näistä ole hirviästi jälkipolville dokumentoitavaa, muutenkuin korkeintaan mustetahroina harjoituspäiväkirjan sivuloissa SAATANA.

Tänään kummiskin oli normaalista poikkeava päivä harjoituksellisesti, sillä aamulla kävin lykkäämässä vain 8km. Oli mukamas jonkimoinen kiirus duuniin tai jotain. Iltamassakin oli tarkoitus hoidella 3+15+3, mutta jätin ns työsarjan kesken 8km kohdalla.

Olimme sopineet Manu-miehen kanssa yhteistreenit Vuoksen varteen, ja treenikaverilla alkoi kone leikkaamaan kiinni siinä 7km kanturoissa, niin miekään sitten luuserimaisesti jaksanut jatkaa ton pitempään. Näköjään alkaa meikäläisen luonne pehmetä PERKELE.

Huomenissa tyrkkään muutaman terävän, perjantaina vissiinkin yhden keveen ja lauantaina yritetään sitten jyystää pidempää VK-ta.

Voi HELVETTI mitä PASKAA.